Jasitte

Scandic Resortin kööki oli syynis ja hyväksi havaattihin. Ruoka oli loistavaa ja sitei tarvinnu kauaa orotella. Pöytään tuli kasviksia osterikastikkeella, green curry soup with chicken ja vielä ruunuksi friteerattuja katkisjuttuja. Siis aiva loistavaa! Eikä pätkääkää kiinnostanu listan pippuripiffit sunmuut. Saatta uskoa jotton saletti seikka. Sitte siitä ajateltiin siirtyvämme norskipaikkaan jatsia kuuntelemaan, mutta saimma ovirokkaa. Elikkä paikka ilmeisesti tilapäisesti suljettu ainaki ravintelin osalta. Majootus näytti toimivan. No, ei muutaku uusi suuntima kohti D-Range-baria. Siellä oliki järjestetty juhla jollekki svenskille jokoli naisen naalistanu ja näinollen tarjolla oli ruokaa vaikka kuinka. Mutta mitäs mä jokolin maha piukeella muutoonki. Ei muuataku SS--soodaa peliin. Siinä jokunen tovi meni mukavasti menoa kattellen ja ruottalaasten kännäälyä seuraten. Aikas pliisua porukkaa. Mutta ko. baaris tosi mukavaa henkilökuntaa ja sellaanen välitön fiilis jossa voi todellaki nauttia olostaan. Ja henkilökunta näytti pikaasen arvion mukaan varsin muodollisesti pätevääki. Paitti ladyboy oli aikalailla pitkänhujakka. Mutta mukavaa oli ja yhtää ei pyärä mukkitellu ku takaasin ookattihin. Tip hakaasi pikkuusen herelmiä silläaikaa ku motin yhden resortin baaris. Sehän on somaa se. Meno aikalailla rauhallista ja näyttääki toteen sen jotta thaikkujen juhuliminene poikkeaaa aikalailla suomalaasesta. Täälä alootetahan aikaasemmin ja lopetetahan kans sitämukaa aikaasemmin. Ja enemmänki syärähän ku juarahan. Elikkäs voirahan toreta jotta juaminen eioo ollenkaa humalahakuusta siinämäärin ku se siälon, enemmänki täälä otetaan tasaasesti. Yöpalaksi meille ilimestyy mangoa, chomoota ja banaanilla ja tiesmillä täytettyä pannaria. Siis aiva loistavaa. Niitä täs toisella kädellä nautiskelen. Jaahans, kello nakuttaa 2122 ja toimintakyky pelottava. Aiva niinku muka ennenki. Mutta alaha on 44 rappua ja sama takaasin, notta panoo tumaamahan. Vaimolta on kutakuinki turha pyytää minkääsorttisia ostospalveluita, että paree tyytyä tähän. Mutta oli aikalailla mukavaaki kattelle elen ja tänään tuota bussirallia, soja kohtullisen omakotitaloon kokoosia busseja toinen toisensa perään. Kerran laskin seittemään ku saman firman busseja letkas poispäin lähti. Täynnä koululaasia lähialueelta tai vähä kauempaaki. Esim. Tipin siskon tyttö on nyt lähellä Bangkokkia jossain Dreamlandissa jokseeni niinku koulun puitteis. Ja tänään näin senki, että joku koululaasryhymä oli lähdös puhdistamaan rantaa! Hyvä jotta sitäki joku teköö, jottei kaikki vain sotke! Thaimaalaanen jätehuolto poikkeaa kutakuinki dramaattisesti, site oikiastaan oo ollenkaa. Ei ainakaa maalla. Siä jätteet nakataan milloon minnekki tai poltetaan. Ja yhtää ei kattota jotta mitä sinne praasuhun joutuu, siinä menöö iloosesti patterit ja kaikki muukki. Muttei täälä jaksa ottaa enempää kantaa asiaan, mikä moon opettamaan asias jos täskää? Ristus notta. Mutta pikkuusen meina kiehuttaa ku kotona kattelin hoitamatonta puutarhaa. Ja ei mun tarvinnu ku mainita niin paikallinen hanslankari tuli ja psiti trimmerin käyntiin. Ja samoon poistuu keräystä odottelevat pullot näkyvistä. Keräystä odotettu apri vuotta. Ristus! Sanoon, nottei moinen meno vetele. Ei ihimiset voi vain heitellä roskia ja kukaa ei niitä poista. Mutta sainki ku sainki pihamaan toivottun kuntoon ja sitä kehtas maanmiehellekki esitellä. Seuraavaksi ohojemas pieni paussi ja juomatäydennys. Joka näinollen suoritettu. Aikaa meni kymmenisen minuuttia ja vaikka resortin ravintola oli suljettuki. Keittiöväki viä puuhissaan ja pääsin takaovesta livahtamaan. Oli muuten muikeeta ku viereesen luksushotellin pykälämies tekaasi oikeen kunnollisen sotilaallisen tervehdyksen. Vissihin havaatti jotton veteraani kysees. Ja poiketen nykyysestä palaveluohojesäännöstä vetääsin tyhyjään päähän. Hienoa, niin hienoa. Ja saletti on jottei kaveri kaikille moista tempaase, sen havaattin ku takaasin tulin. Ja taas räpsähti käsi lippaan. Ja mulla tyhyjään päähän. Katumeininki vaikutti aikalailla rauhalliselta ainaki näillä nurkilla, mutta siitähän ei koskaa osaa sanoa jotta minkämooseksi se kulloonki äityy. Meinaan, ettei mua juurikaa haittaa ku pukkaan nua suomesta tuodut tulupat korviin. Ne auttaa aikalailla hyvin turhan lälämölön suodatukseen. Mitähän vielä. Muuten, nuo 44 rappua suuntaansa ei tunnu juuri miltää enää. Mutta seuraavan kerran ku tänne tullaan nii varataan huone meren puolelta ja vaikkapa toisesta kerroksesta... Ei täskää mitää vikaa oo, mutta olis somaa istua partsilla ja kattella merelle. Ja juoda vaikka limukkaa. Niin somaa. Tuosta liikenteestä vielä senverran, jotton jokseenki rauhallista täälä ja aiva hyvin voi fillaroora ympäriinsä. Kertaakaa eioo tullu tukalaa tilannetta. Kunhan muistaa pysytellä vasurilla. Ja samoon tääläki kääntyvä väistää. Heleppoa ku heinänteko. Ja jokseenki mukavampaa ku mopoolu, saa liikuntaa ja heleppoo pistää parkkiin. Täski meillon näköyhteys fillariin, vaikkei siinä mitää hälyytintä ookkaa... No, vaimon hermot voi paremmin. Ja ehkä mun kukkaro. Nyt on eres pieni ropleema. Ei suuri. Mutta lukemattomat kirjat koneella. Eihän sole kumlukea sieltä! Mitäsää turhia horiset! Veljeni (herrassa) Kimmo osoitti oivallista ajattelukykyään lähettämällä häälahjan osaksi Harry Hole-pokkarin joka nyt luettu ja näinollen kierrätyskunnos. Loistavaa lukemista vaikkoon senki vuosia sitte lukenu. Kiitos vielä Kimmo! Mutta josko tästä kumminki tuonne vaimon viereen kuulemaan kuinka ihana moonkaa... Jokohan mä näen unta tai jotaki?