Ehtoolla

Oliki mielestämme enemmänki ku aihetta juhlaillalliseen ja sitä vietimme jo tutuksi tulleessa ja erittäin oivalliseksi havaitussa ravintolassa tässä Rautatieaseman ja Subwayn läheisyydes. ruokaa tilattiin pöytä täyteen ja siihen ilmestyi kanaa, kalaa ja vaikkapa mitä. Mutta kaikki pisteltiin tuulensuojiin ja pieni pullo SS:a kulahti lähes puoleenväliin soodalla lievennettynä. Sitte oliki aika siirtyä unten maille vaikka kuinka oli hääyö tuloillaan. Tuumattin jotta on noita öitä tullu siksiki monta vietettyä, ettei renkää yhtäkää ylitte muitten nostaa. Kellokaan ei aamupuolesta soinut kun heräsin neljän maissa ja hellästi nuorikon unesta herättelin, kohteena ku oli Bobay-aamutori jossa kauppiaan aloittaa kai kohta puolenyön jälkeen ja lopettavat seittemältä. Ihmisiä oli ku meren mutaa ja tietysti kauppiaitakin. Kaikkea tavaraa sai satasella kolme. Joten tulipa pikkuflikoolle muutama hienompi leninki ja yhtäsuntoista muillekki kyläläisille. Tipillä oli joitaki tilauksia kyläläisiltä joten pääsin kantamaan varsin kohtuullista kuormaa kun sieltä sitte jonku tunnin kuluttua pois tultiin. Tuktuk kyyditsi varsin lyhyen matkan hotellille jossa olikin sopivasti aamiaisen aika. Siitä sitte bf naamariin ja peitonalle jatkamaan unosia. Sleeping Beauty jäi vielä jatkamaan kauneusunia, mulle ku mikää määrä ei mitää riitä koriaamahan. Tulin tänne terassille (ainoa paikka jossa wifi toimii) kuuntelemaan ja kattelemaan nyt jo runsaansorttista puolenpäivän liikennettä. Eilen oli tosiaanki sellaanen trafiikki jotta se meidän asiainhoitaja hyppäs taksista pois ja jatkoi moottoripyötätaksilla ehtiäkseen virastoon sen aukioloaikana. Ja ehti. Ihmiset on täälä niin tottunu noihin ruuhkiin ja osaa ottaa ne huomioon ja jollakilailla kiertääkki. Tänään ei mitää varsinaasta ohjelmaa ookkaa, huomenna käynti Suurlähetystös viemäs se thaista englanniksi käännetty naimapaperi ja annamma samalla paperin jolla avioliittomme rekisteröidään väestörekisteriin. Ja viimeisenä toimenpiteenä annetaan Tipin oleskelulupapapezrit käsittelyyn. Luvan saatuaan se merkitsee samalla työlupaa, mahdollisuutta avata pankkitili, ottaa vakuutus ja saada terveydenhuoltopalveluita. Ettei mikää turha paperi sekää. No, kello lyö kohta jo 12 ja oliskohan aika virkistävän juoman? Iltapäivällä mennään vierailulle Tipin serkun perheeseen jonne onkin syntynyt syksyllä Mik-poika. Ilmeisesti luvassa bbq-iltaa tai vastaavaa... En taaskaa pane hantttiin. Päätän täältä tähän. Ja arvakkaa mikä pikkuusen harmittaa? Seku ei kuule SuomiPoppia ja Jaajon järisyttävää comebackia! No, aina ei saa mitä,haluaa. Ei eres joka kerta.