Niin meni

Wanglukin likoolla mereenmeno uhoomiseksi, rantaviiva jäi lähes kymmenen metrin päähän. Suurena ihmeenä pitivät vähapukeisia (siis normi bikiniasuisia) fallenaisia (siis ulkomaalaisnaisia) ja sitä kuinka nämä nuan vain mereen menivät ja jopa ihan upoksiin. Olisin saattanu näyttää oikeen norppamallia, mutta koska en omannut kuin sortsit jalassa jätin mallintamatta. Siinä sitä sitte lasten leikkiessä hiekan kanssa alkoi kaupustelijoilta ilmestyä pöytään monenlaista ruokaa. Tuli friteerattuja katkiksia, kanaa ja monensorttista hedelmää. Ananas ja Papaija aiva uskomattoman hyviä ja raikkaita! Eikä maistu yhtää purkilta... Niin, kortteeri oli jo vaihdettuki ja kamat uudessa huoneessa josta pikkusen kaulaa kurottamalla jopa merinäköala. Ja jos huonoa puolta ajattelee, niin matkaa alhaalta on 44 askelmaa. Mutta en pidä sitä huonona vaan hyvänä. Sen vuokratun fillarin lisäksi. Se löytyki pikkusen parempi ja korkiampi malli ja sopii paremmin tällääsen ajajan alle. Tip istuu toki pehmustetulla jopparilla. Wanglukin väki lähti kokolailla puolisen aikoihin ajelemaan kotioppäin ja me vetäydyimme ihan pienelle levolle jonka jälkeen avattiin peli hieronta ja hiushoitosektoreilla. Ja hieroja oli kohtuullisen kovakätinen eikä mikää taputtelija! Tääläku sen ammattikunnan nimis toimii monensorttista yrittäjää, muttei siitä sen enempää. Tuolla pikkuusen edempänä lähellä luksushotelleja on hierontapaikka ihan rannalla ja siellä oli ainaki viime vuonna todella hyvät hierojat! Saattaa olla, että matka suuntautuu seuraavaksi sinne ja siitä oli niin soma auringonotosta siirtyä hierontaan. Ja meri ihan siinä rannassa... Tässäkin tosiaan tuon meren jopa kuulee ja somaa oli aamulla heräillä lintujen lauluun ja meren kohinaan. Toki muutama autoki ohi pyyhkäsi, muttei juurikaa harmoniaa haitannu. Tämä päivä menee taas ihan ilman ohjelmaa. Josko katteltaas vaikka jonkusorttiset markkinat tästä läheltä tai sitte hurautetaan bussilla Hua-Hiniin. Tai otan ja meen supaa repimään ja Tip saa suorittaa polkupyörätiedustelun lähistön ostospaikoos. Tunti supaa piisaa ku muutenki pikkuusen naamaa kuumottaa. Sevverran äkäänen tuo aurinko tuntuu olevan ja pihalla tulee kumminki oltua. Niin, jos joku ei vielä tiedä niin supan repiminen on YK-slangia ja tarkoottaa aurinkon ottamista. Joskus sitämrevittiin tuskassa, muttei enää jaksa eikä viitti. Ja sitte oli se ms, muttei siitäkää enempää. Ja ei tuohon vähemmän tuskaaseen repimiseenkää niin suurta halua ja paloa oo, mutta mennään Insinöörin ohjeitten mukaan. Noniin, armastus osoittee ylösnousemuksen merkkejä ja lähdemme aamiaiselle. Josko kokeelis alueen parhaaksi mainostetun brittiaamiaasen alakerras? Enoo koskaa ollu ko. alueen ruokakulttuurin kannattaja, mutta ainahan sitä pitää kokeella. Jos vain rouvalle passaa. Hänhän ei toki sitä einettä juurikaa syö, mutta veikkaan listalta löytyvän vaikka mitä thaikkuaamiaaseksi kelpaavaa. Täälähän ei juuri aamiaasta ruukatakkaa sen kummemmin syödä vaan syödään aamupäiväruoka. Tai yks päivän monista. Tai se aamupala saattaa olla kreikkalaastyyppinen. Eli kuppi kaffia ja pari tupakkia. Ja alootetaan toinen olueton päivä! Nuan vain seki. Joten täältä tähän ja 44 askelmaa alakertahan.