Joopajoo

että kotosalla sitte ollaan.
Ja aika selvittää, että kuinka tänne päästiin ja mitä kaikkea sattui matkalla.
No, aloitetaan siitä automatkasta SamChukista Suvan kentälle. Matkaan lähdettiin minun esityksestä tarpeeksi ajoissa eli 1800 kun koneen arvioitu lähtöaika oli 2359 ja kuskiksi lähti Tipin nuorempi veli ja vanhempi veli lähti kartturiksi. Ja tietysti mukaan lähti vielä yks kylän nainen joka pääsi samalla sukulaisiin jonnekki lähelle kenttää.
No, nämä maakuntien kuskit ei todellakaan osaa liikkua kuin omassa maakunnassa ja hyvä jos siellä. Ja näinollen meillä meni tähän vajaan parin tunnin matkaan lähes neljä tuntia. Karttaa ei paikalliset osaa kattoa yhtää joten ei auttanu ku pysähtyä ja kysyä reittiohjeita. No, se reitti sitte löydettiin ja oltiin vielä ihan hyvin aikataulussa ja hyppäsimme Tipin kanssa kyytistä pois ja suunnistimme lentoaseman vilkkauteen. Ja Suvan kenttähän on yksi Aasian suurimmista tai ainaki vilkkimmista, mutta silti oli helppo löytää oikea paikka mistä kirjautuminen. KLM oli lentoyhtiö ja siellähän oli automaattinen kirjautuminen ja varsin mukava virkailija auttamassa ja näin sain liput koko paluumatkalle. Ja sitte re-packingin jälkeen sain matkalaukunkin jätettyä hihnalle ja saimme viettää pienen hetken ennen minun siirtymistäni passintarkistuksen kautta kansainväliselle alueelle. Hyvästeleminen ei ole mun laji ja niimpä suoritimme sen varsin ripeästi ja Tip lähti nyyhkäisyn säestyksellä kohti alakertaa ja autoa ja minä kohti passintarkastuksen jonoa. Siinä sitte kului toinenkin tovi jonon edetessä varsin verkkaisesti, mutta niin sitä vain saatiin passi tarkistettua ja turvatarkastuskin meni moitteitta ja olin kansainvälisellä alueella. Mutta siinä vaiheessa ei aikaa enää niin paljon ollutkaan ja onnitellakseni itseäni siirryin nauttimaan ison tuopposen olutta ja maksoin siitä aivan liikaa. Sitten siitä kohtapuoliin jo lähtöportille ja odottelemaan koneeseen nousua. Koneeseen noustiin, mutta sitten alkoikin se odottaminen ja sitä kesti puolisentoista tuntia. Ja jo siinä vaiheessa arvasin, että paluumatka ei tule kovin sujuvasti menemään. Mutta en vaivannut sillä päätäni vaan ruuan jälkeen nappasin kemiallisen unen ja nukuinkin muutamia tunteja ja sen jälkeen torkuin muutamia lisää. Kone oli 747-400 ja nähdäkseni täynnä viimeistä paikkaa myöten, mutta yllättävän hyvin tarjoilu pelasi ja vessaankin pääsi halutessaan. Matkan aikana sain tietooni, että jatkoyhteys odottaa meitä ja se rauhoitti ihan vähän vaikka en siihen täysin voinutkaan luottaa. Ja aikamme istuttuamme saavuimme Eurooppaan ja Amsterdamin kentälle. Siitä sitten riuska kävely portille T2 josta piti kuulemma saada lisäinfoa. Ja saihan sitä. Info oli se, että jatkoyhteys oli mennyt ja oli ollu kuulemma täynnäkin. Ihmettelin virkailijalle sitä, että kuinka se kone voi olla täynnä koska minulla oli siihen maksettu lippu hallussani jota myös tietenkin näytin. Minut oli reititetty uudelleen ja lähtö näytti olevan 1330 ja koska kello oli siinävaiheessa n.0730 nostatti tuo tieto kierroksia kohtalaisesti. Sanelin virkailijalle melkoisella volyymilla, että hänen on parasta koittaa reitittää minut uudelleen koska jos olen 1800 Suomessa minulla ei ole enää jatkoyhteyksiä ja joudun majoittumaan ja sitä en tee omalla kustannuksellani. Pienen nakuttelun ja soittelun jälkeen minut reititettiin uudelleen ja nyt Finnairin koneeseen jonka lähtöaika 1140 ja perillä 1505 tuntui jo paljon paremmalta. Siinä vaiheessa oli jo jano ja nälkäkin ja koska KLM suuressa ystävällisyydessään antoi minulle 10€:n ruokakupongin käytin sen nauttiakseni varsin runsaan ja hyvän voileivän ja ison pullon Heinekeniä. Alkoi taas koneen odottelu, mutta jotenkin tuntui turvallisemmalta odottaa Finnairin konetta. Mutta kuinka ollakkaa. Koneeseen päästiin ajoissa, mutta sitte taas odotettiin. Ja odotettiin lähes puolitoista tuntia ennenkuin matkaan päästiin. Ja siinä vaiheessa oli jo mielessä se, että millä jatkomatka. Kaveri oli talvivaatteitten kanssa odottelemassa, että sitä huolta ei ollut. Lentomatka ei ollut pitkä, mutta sitte alkoi taas odottelu ja tälläkertaa odotettiin matkalaukkua jota ei sitte koskaa tullukkaa. Sitte ulos alueelta ja tulopalveluun tekemään katoamisilmoitus. Ja sitte varsin liukkaasti talvivaatetta niskaan ja autoon kohti Tikkurilan asemaa. Aikaa junan lähtöön ei liikoja jäänyt, ehkä 15 minuuttia odottelin kun juna paikalle tuli ja helpotuksekseni oli kyseessä juna jolla pääsisin melko lähelle kotoa.
Junaan pääsin ja helppohan se oli mennä ku oli vain reppu. Joten konnarilta lippu ja reppu hyllylle ja jo varsin nuutunut matkaala ravintolavaunuun koskapa nälkä näykki taas melkoisella voimalla. Ja johan maistui lihapullat ja muusi! Ja meni siinä pari pikkupulloa punkkuakin, ikäänkuin helpotukseksi.
Loppumatka menikin sitte ehkä koko matka huomioonottaen sujuvammin ja kun vielä kaveri soitti ja tarjosi kyytiä olin jokseenkin rauhallisessa sieluntilassa.
Juna saapui Tervajoen asemalle ja siitä ei kotio sitte ookkaa enää pitkä matka ja kotona olin 2200.
Olipahan mukava istahtaa omaan lepotuoliin ja huokasta! Mutta ei siinä kauaa tarvinnu huokailla ku vaateri alkoi kutsua ja mikäs oli vaateroituessa ku lämpö oli hyvin asetettu ja kaikki oli muutenki hyvin.
Joten hyvillä mielin nukkumaan ja odottelemaan, että kkuinka sitä unta piisaa.
Mutta hyvin piisas heti ensimmäisenä yönä sellaiset kuusi tuntia ja sehän on jo kohtuullinen määrä.
Perjantaina sitte oli vuorossa Äidille ilmoittautuminen ja hänen eineittensä nauttiminen. Ja johan maistui Äidin tekemät jauhelihapihvit ja perunat! Sitte siitä kaffien jälkeen tytärtä ja hänen porukkaansa tervehtimään. Ja selväähän on se, ettö ne tulijaiset olivat siellä seilaavassa laukussa. Tuomasta oli tosi mukava nähdä ja toki muitakin, mutta varsin kohtuullisen ajan jälkeen oli siirryttävä omaan talouteen koska oli tarkoitus saunoa ja mennä aikaisin nukkumaan koskapa seuraavana päivänä työelämä kutsui omiaan.
Joten riuskasti kotio ja sauna lämpiämään ja pönttis siinä samalla. Ja olihan taas soma köllähtää omaan sänkyyn saunan jälkeen!
Sieet aamulla oliki jo 0515 silmät auki ja valmis päivän touhuihin ja oli hyvä aika soittaa Tipille ja kertoa viimeiset kuulumiset. Siitä sitte teen ja puuron jälkeen siirtyminen kohti ansaintatyyppistä harrastustoimintaa.
Ja nyt sitä sitte ollaan töissä ja tätä piisaa.
Joten jatkossa saatan vielä palata reissun pariin tehdäkseni jonkinlaisen reissuyhteenvedon erilaisista sioista joita olen miettinyt. Siis jos muistan.
Mutta jo tässä vaiheessa kiitos ja anteeksi.