jotta

taas on muutama paiva menna hurahtanu, nuan vain. Aika menny erilaasis temppelijutskis, nyt oli vuoros sitte varsinaasen lahitemppelin juhlat joissa piti kayda kahteenki kertaan. Olivat siina aiva kavelymatkan paas ja saivat vanhemmakki ihimiset kattella temppelihumua oikeen kunnolla ja hartaasti. Ja jaksoovakki istua siella joka ehtoo ja kattella osin samoja ohjelmia tai kuvaelmia erilaisista historiallisista jutuusta. Itte jaksoon kertaalleen kattella ja ihimetella, sitte rupes piisaamaan ja viimeesella kerralla jaatiinki suosiolla talovahdeiksi etta kaikki halukkaat paasi kattelemaan. Ja heillehan ne on paljon tarkeampia ku mulle asioita kovin vaha tietavalle. Eniten ihmetytti se rahan maara jota sinne vietiin muodossa jos toisessa. Vietiin silkkaa rahaa ja vietiin erilaisia hyodykkeita kuten saippuaa, ruokaa ja muuta tarpeellista. Kai munkit niita sitte tarttee. Ja jos oli unohtanu sai paikanpaalta ostaa em. tarvikkeita ja sitte lahjoittaa temppelille. Toki kun sita rahallista rahaa vietiin niin meidat munkkien toimesta siunattiin ja ruiskuteltiin pyhalla vedella ja annettiin viela onnenkaluja mukaan. Etta nyt on sitte kotomaan automatkakki suojattu oikeen Buddhan toimesta ja uni taattua ku asennan siihen tarvittavan esineen sankyni ylapuolelle.
Eilen sitte ku oli se mainittu ystavanpaiva teimme retken SingBuriin ja siella paikalliseen temppeliin jossa olivat juhlat illalla alkamassa, eli siirtyneet sinne jonku 50-80 km. Siella tosi rauhallinen ja levollisen tuntuinen luostari ja siina meni tovi jos toineki niita halleja ja kaytavia kavellellessa. Ja makaava Buddha oli valtava ja restauroinnin alla. Vaikuttava paikka ja aarettoman siisti. Juhlat olivat tosiaan alkamassa ja valmistelut sen mukaiset, paikalle oli tuotu pikku katoksia joissa ihmiset voivat istuskella ruokaillen ja juoden. Alkoholia talla alueella ei myyty, mutta toki saa mukanaan tuoda jos niin haluaa ja uskon aika monen haluavan.
Sitte oli vuorossa varsin vaikuttava paikka kans, sotamuistomerkki joka sijaitsi aika lahella temppelia. Muistomerkki n. 400 vuotta sitten kaydyn jonkisorttisen itsenaistymistaistelun muistoksi. koskee aiemmin aminittua Aujytajanin kuningaskunnan kehittymista nykyiseen malliin ja SingBurin alueella kaytiin myos massiivisia taisteluita ja naitten uhrien musitoksi on rakennettu varsin vaikuttava monumentti jota sitte kaytiin ihmettelemassa.
Sitte nestetankkauksen jalkeen kotimatkalle ja valmistautumaan ystavanpaivan illanviettoon jota lahdimme porukalla viettamaan karaokeravintolaan jossa myos varsin maukasta ruokaa. Soin ehka parasta valkosipulikanaa. No, ehka lahes parasta ainaki. Karaoken laulamisesta huolehtivat muut, kaikki kipaleet ku oli tekstitetty vain thaiksi ja se tahtoo vielakin olla se kaikkein huonoin kieli.
Mutta ilta meni siina mukavasti hyvia ruokia syodessa, ss-soodaa juodessa ja musiikkia kuunnellen ja kattellen.
Ei nama paikalliset kovinkaa aktiivisesti tuota paivaa juhlistaneet, muutami pariskuntia ja tyttoporukoita oli paikalla mutta taisivat olla muista syista. Tipin kertoman mukaan ko. paivaa ei kovinkaa kauaa ole vietetty ja taatusti sen on farangit tuoneet mukanaan ja saaneet paikallisetki siihen ainaki jotenki mukaan. No, menihan se siina ja ajoissa oltiin kuitenki kotona ja vaaterissa.
Tanaan taas ihmeellisen pilvinen paiva, mutta justiin nyt pilvet vaistyi ja nayttaas tulevan aikalailla paahteinenki iltapaiva. D-vitamiiniannokseni jo ehdin kuitenki nauttia ja sehan sujuu hyvin ohkaasen pilvikerroksen suodattamana.
Niin, viimeinen viikko on aluillaan ja suunnitelmia ei oo juurikaa mitaa. Meinas jaada mainittelatta reissu SuphanBurin kaupunkiin ja maakuntaan jossa tassa yhtena paivana kaytiin. Siella varsin mukavan kokoinen torni, ei mikaa Nasinneula mutta kuitenki ihan nayttava. Mukavat oli maisemat kattella ja alueella todella hyvin hoidettu puutarha vesipuistoineen ja putouksineen joita kylla kelpas kattella. Siellaki meni tovi jos toinenki.
Paivat tuntuu jotenki menneen sekasin, mutta eihan tas muuta valia oo ku muistaa vain oikiana paivana lahtia lentkentalle... Mutta siihen viela toista viikkoa aikaa, mutta pikkuusen nuo pakkaset meinaa arvelluttaa. Mutta eikohan niihinki taas totu. Aina on joutunu tottumaan ja joskus pidemmaltaki reissulat palanneena. Mutta -30 ja yli tuntt mahdottomalta ku taala plussaa reilusti enemman. mutta ei sita kannata nyt murehtia, sen ehtii kylla.
Mutta nyt nayttaa tuolla kauneuspuolella olla siina mallissa, etta voimme siirtya tienvarsiruokalaan nuudelisopalle tai vastaavalle.
Joten taalta tahan.