Osa II ChiangMai

A(a)siantuntijan monivuotisen kehumisen ja yllyttämisen vaikutus ei ollu pieni ku sain päähäni tälläkertaa suunnata pohojooseen ja nimenomaan ChiangMaihin. Ja tarkootus oli mennä yöjunalla ja vieläpä ykkösluokassa, mutta kuinkas sitte kävikää? Oltiin jokseenki myähäs saaraksemme paikat ykkösluakan yäjunahan ja oli tyytyminen aikaasempahan junahan rahvaan paris, mutta junas palastuuki jotta penkiistä teherähänki peti… Mutta alootetahan aluusta niinku matkaki. Meiltä oli lyhee mennä LopBurihin ja nousta siältä junahan, liput käytihin ostamas pari päivää ennen ja siihenki meni aikaa melekeen kolome tuntia ennenku oli tiketi lakkaris ja oltihin takaasin kotona. Tämä meirän juna lähti sitte kutakuinki aikataulun mukahan kolomen kantturoos ehtoopäivällä ja tarkootus oli olla (ja oltihinki) aamulla neliältä pääteasemalla. Juna puksutteli asemalle ja oli lähteny Bangkokista ja oli melekeen täys jo, mutta meirän paikat löytyy vaivattomasti ja saatihin viä vekslattua niin jotta meilloli käytävän molemmilla pualilla paikkamma. Ystävällinen muslimi-neitonen vaihtoo paikkaa meirän eruksemme. No, päiväsaikahan meni mukavasti maisemia kattellen ja ne alakooki kutkuinki pian muuttua mäkisemmiksi mitä meilläpäin ruukaa olemahan ja oli oikeenki mielenkiintoosta kattella niin maisemia ku asemiaki joilla pysähryttihin. Sitte tuli vaunupalavelia ja otti vastaan ruakatilaukset jokka tultaasihin tarioamahan niille paikoolle. Samalla palaistuu, jottei junas (eikä asemillakaa) tarioolla ollenkaa minkääsorttisia alakomahoolinkia sisältäviä juamia. No, olimpahan valamistautunu aiva itte asian suhteen, jottei ollu mikää pettymys sinällään. Ruaka tuatihin ja soli aiva syätävää, näläkä ku oliki jo siihen aikahan. Sitte alakooki ilta pimentyä ja väki alakoo siirtyymelmähän yläpetiille verhojen taakse. Mutta ei aikaakaa ku vaunupalavelia tuli ja rupes asentamahan petiä siihen alakerran penkiille, oikeen silloli lakanat ja tyynyt mukana ja verhokki asensi siihen. Ei aikaakaa ku meilloli petit valamihina ja sai ruveta asettautumahan vaaterihin. Vaimohan hyväunisena rupes hetikohta nukkumahan, mutta mulla ei vain meinannu tulla uni silimähän. Ei vaikka yritin kaikkeni. No, siinäpä tuo aika meni torkkues ja välillä kiriaa lueskellen. Onneksi oli taskulamppu völiys. Kuinka ollakkaa, kuulutus ilimootti meirän oelvan lähestymäs pääteasemaa ja piti vaimo herätellä verhojen takaa. Asemalla oltihin tosiaan neliän kantturoos ja vain pari kaffimyymälää auki, mutta jotaki kumminki saatihin suuhumme. Ja sama ystävällinen neitonen ilimootti vaimolle, että hänellä on meille oivallinen paikka uinahrella puoliseen asti ja lähti vielä meitä sinne lavataksilla opastamahanki. Ja vei meirät sellaasehen antikvariaatti-majatalohon johona sitte saatihinki asettautua vaaterihin ja mäki uinahrin ainaki kahareksi tunniksi. Herättyäni pistinki internetin hommihin ja rupesin kattelemahan meille kortteeria siksi vajaaksi viikoksi joka oli ajateltu paikalla olevamme. Löytyy aiva kohtuullinen hotelli, mutta joka palastuu sittemmin olevan pikkuusen "väärällä pualella". Mutta sinne kumminki ja tuk-tukilla. Oli niin hyväpuheenen kuski, jotta varasimma sen seuraavaksi aamuksi kiärrättämähän meitä joissaki nähtävyyksis. Sitte kortteerihin ja oliki aiva kelevollinen resortti tai hotelliko oli. Lyceum tais olla nimeltään. Mutta hinta ja laatu tuntuuvat kohtaavan aiva mukavasti. Hintaan kuuluu aamupalaki joka osoottautuu aiva kelevolliseksi, vaikka pikkuusen se alakaa tympiä ku usiamman aamun syää samoja einehiä. Mutta jo ilimasto tuntuu erimooselta ku muualla, jotenki raikkahampi heti aamustaki ja paree hengitelläkki. Niinku mua oli opastettuki. Nähtävyyksi jois käytihin oli; Orkidea-puistot, Tiikeripuisto, Käärmefarmi ja mitähän vielä? Ainaki nämä paikat käytihin tuktukin kyyris. Ja oltihin paikalla viikonloppuna ja silloon sattuu olemahan valtava kukkatapahtuma aiva majootuksen nurkilla. Ja olipahan tairokkaasti tehtyjä asetelmia ja kaikki airoosta kukista. Itte piti oikeen kokeella, en muutoon olisi uskonukkaa. Mutta tungos oli valtava ja piti tosiaan kattoa eteensä, jottei olisi tallannu piänempiä ihimisiä jalakoohin. Lopuuksi tein päätöksen, jotten pahemmin väistele vaan kävelen virran mukana. Pikkuusen tuli pökittyä, muttei mitää vaurioota tullu. Ainakaa mulle. Tiätysti yötori oli valtava ja mukava kokemus, ruokapaikkoja vaikka kuinka ja ruoka hyvää ja juoma kans. Oliski kannattanu ottaa kortteeri niiltä kulumilta, siälä ku majootuksia on enemmän niin on myäs palaveluuta niitä varte. Parturia ja muita. Meirän lähistöltä ei löytyny eres seiskaa kovin läheltä. Mutta evverran junakokemus kismitti ja ku tuli seleväksi, jottei takaasinkaa pääsisi ykkösluakas tein omavaltaasen päätöksen ja tilasimma lentotiketit Bangkokkihin. Huamattavasti kallihimpi, muttei kestäny tuntiakaa ku oltihin Suvan kentällä. Mutta ChiangMaista pitää viä mainita temppeli johona käytihin ja jonka huipullekki portahia pitkin noustihin. Siältoli huikiat näköalat yli kaupungin. Näki lentokentänki ja kuinka konehia nousi ja laski. Hieno paikka, mutta väkiä enemmän ku helluntai epistoolas ja jukolanviästis yhtehensä. Mutta niin vain käytihin ja saatihin syätyäki, ruaka oli hyvää. Temppeli oli aika korkialla paikalla ja sinne ei ollukaa tuktukilla mitää asiaa, vaatii pikkuusen äkääsemmät moottorit jottei jää jalakoohin mukkaasella ja jyrkälläki tiällä. Kaharella lavataksilla matkattihin, ensiksi ala-asemalle ja siitä sitte kortteerihin toisella. Mutta temppelireissu kannatti teherä, oli siksiki huikia paikka. Mukahan tarttuu siksiki palio tavaraa, jotta ostimma piänen matkalaukun ja seki tuli aiva täytehen, samoon toineki kassi. Mutta mukava oli taas ajella Suvalta kotio se parituntinen ja asettautua omalle terassille huilille. Jalaat aiva turvoksi istumisesta, mutta muutoon tyytyvääsinä. Hieno paikka ja varmahan mennähän uurestaanki, mutta omalla autolla mialuummin ku junalla. No, jos ykkösluokkahan sattuus piletit saamahan… Jany rupia tuumaamahan kolomatta osaa...