osa III Cha-am

tuttu paikka tuli taas valittua "lomakohteeksi" tälläkin kertaa ja samoilla kriteeriillä ku aiemminki. Rauhallinen rantapaikka, hyvät rannat ja hyvät ravintolat ja viä hinnakki kohillaan. Mitää ihimeellisyyksiä kohore ei oikiastaan tarionnu, tutuus paikoos käytihin syämäs ja muutenki liikuttihin entisehen mallihin. Resortiksi valikootuu tälläkertaa kuitenki PASO ja oliki oivallinen valinta, hinta ja laatu kohtas oikeenki passelisti. Sijaantiki vähintään kohtuullinen, rauhallisella puolella elikkäs etelkääses osas. Pienehkö resortti johona tosiaan uurehkot, siistit huoneet ja löytyy uima-allaski vaikkaki pieni. Ravintolapalaveluuta ei ollenkaa, mutta sen korvas vieres oleva seiska josta sai juomat sun muut vaivattomasti. Ja ruokapaikkoja oli aiva viereski. Toki vuokrattihin polokumasiina jolloli kätevä fillaroora vaikka juinka kauas ja teinki päivisin ittekseni pitkähköjäki lenkkiä aiva toisehen laitahan jonne oli arviolta nelisen kilometriä. Ja Hua-Hinis tuli käytyä muutamiaki kertoja, siälon yks kaveri joka laittanu räätälipuarin sinne ja käytihin teettämäs muutamia housuja kummallekki. Hua-hin ei oikeen meille tarioa mitää, mutta tuli siäki käveltyä aiva piisalle asti. Baaria palio enemmän ku Cha-amis, mutten oo niistä ollu juuri koskaa kovaa kiinnostunu. Cha-amis baaria aida piisalle asti ja käytihinki joinaki iltoona istumas, mutta melekeen aina samas ennestään tutus paaris. Mutta aina pysyy polokupyärä träillä vaikka juinka kauan istuttihin. No, ei juuri koskaa kymmenen ylitte… Mukavasti se viikko siellä meni, aamulla pikkuunen seiskan palanen ja sitte pian rannalle kääntelemähän läskiä insinöörin antamilla ohojeilla. Sitte lounaalle, päikkäriille ja ehtoolla eineelle. Siinä päiväohojelma päällisinpualin, huilaamahanhan sinne mentihinki. Kohore sellaanen, jotta siälä lomaaloo palio skandinaavia ja iäkkäämpää porukkaa enimmäkseen. Mikää bilepaikka se ei torellakaa oo. Norialaasia palio ja niillä muutamia ravintolootaki, maan parhaat pitsat syärähän aina norialaasten paikas. Muutoon syätihin taattua thairuakaa, minen nuata länkkäriruakia siäläkää juurikaa kaipaa. Ja paikkahan onki varsin oivallinen justihin huilaamista kaipaaville, nauttimista kiireettömyyrestä ja kaiken heleppouresta. Ruakaa saa rannalle ku vain menöö niihin katoksellisihin tualiihin istuksimahan. Pian on jos jonkimmoosta kauppiasta tarioamas ruakiaan. Samoon juamat järiestyy siihen rantatualiihin pikaasesti läheesistä kaupoosta haettuuna. Itte ei renkää nousta tualista ollenkaa, kaikki kannetahan etehen ja hinta melekeen olematoon. Ja siksiki sitä ruakaa ilimestyy aina jokseenki liikaaki. Juama kyllä tahtoo aina mennä. Muutamina iltoonaki istahrettihin vain tualiihin ja tilaaltihin siihen sitte vaikka jättikatkiksia ja muuta mukavan kevyttä iltaeinettä. Taatusti paikka jonne mennähän seuraavallaki kerralla ku yleensäkki maahan mennähän. Tähän päättyy tämä yhteenveron tyyppinen nakuttelu, maallaolosta eioo juurikaa mitää kerrottavaa ja se on tullu jo varmahan monestikki nakuteltua. Huhtikuu alakaa olemahan pualesvälis ja pian Tip lennähtää tänne ja tulee nyt jääräkseen, alootetahan ruakapisnes oikeen kunnolla ja virallisestikki. Kunhan saarahan paperit kuntohon. Nyt eileen plokilla kattelioota vain 12 ja jos moisia lukemia alakaa olemahan muutamia pistän plokin elakalle niinku oon luvannu- Mutta kattellahan.