niin

tyhjeni torppa ja samalla hilieniki. Poika lähti poikansa kans Hämettä kohori yhyremmais ja samahan aikahan mä palautin Tuomaksen Sepiksehen. Mukavata oli. Syätihin hyvin ja poijaat oli (pikkupoijat) sopivas sokeripöhönäs melekeen kaikenaikaa… Mutta viä huaminen, sitte alakaa ariet. Vaikkei se elo mulla siitä kummene, tauti alakaa olla voitettua kantaa ja teherähän paluu kuntosalille viimestään tiistaina. Huomenna jo lenkille tokiki.