keskiviikko 30. tammikuuta 2019

olipahan

reissu. Ja kävi justihin niinku uumoolin, kaks naista mukana ja kumpikaa ei tienny mihin pitää ajaa. Kaks navikaattoria puhuu keskenään ja mulle tuloo ohojeet melekeen aina liika myähään. Sitte ajeltiin pari kierrosta ja snoon, jotta jonsei pian rupia löytymähän niin mä tiärän reitin kotio. Rupes paikka löytymähän. Mutta sitte meniki nelisen tuntia orotelles... Viereinen ostoskeskus aukse kymmeneltä ja siälä sitte kattelin tariolla olevia tuatteita. Miesten kokoja ei tiätysti ollu ollenkaa, lasten paitoja vain kauppaavat... Eikä kukaa puhunu lontoota IT-osastolla ku koitin kysellä kaapelia jolla saan koplattua läppärin televisioon... Mutta meni siinä aikaa ku kaikki kaapelit kattelin läpi, mutta ei ollu sellaasta jota olisin tarttenu. Pitää vissihin mennä Applen liikkeeseen jos sellaasen meinaan täältä saara. Kuumaki meinas olla, mutta sitte piti ottaa ostoskeskuksen kaffilas jääkylymä Heineken ku kerran orotusaika aina vain tuplaantuu... kerkisin käyrä pikkuusen hampurilaasenki napsimas siinä kulumakuppilas ja meni siälä toinen olukki. Ku niin lujaa janotti... vituttanu ei juuri yhtää, sillä tämä virastosysteemi on kutakuinki tuttua ja pitkä orotusaika ei oikiastaan yllättäny kuinkaa. Välillä kävin kävelemäs ostoskeskuksen ympäri ja välillä kävin autos viilentämäs itteäni ja kuuntelemas musiikkia. Tiätysti puhelimesta akkuki loppuu ja laturia ei ollu mukana... Mutta niin vain selevittiin ja tulles käytiin tukkuliikkeestä juamisia ja riisiä. Son sellaanen tukkuliike, jotta siältä saa aina juatavaa, eikä tartte kellohon kattoa. loistava palavelu ja pikkuusen pienemmät hinnat ku esim. Tescos ja seiskoos. Otin paikallista votkaa, Recencya ja sitte enerkiajuamaa. Ja 15kg riisiä siinä samalla, myyjät sen hivautti lavalle ja sitte huristelinki kotio. Eise vaikiaa Suphanburis oo ajella, kunhan vain tiätääs mihinkä mennähän. Ajamises sinänsä mulla eioo onkelmaa, mutta tua suunnistaminen pikkuusen tökkii. Pitääs vissihin laittaa se oikia navikaattori joka jotaki tiätääski... Nämä tämänpäivääset ku ei juuri suunnista mitää tiärä. Takaasinki piti itteni suunnistaa ja oikias olin. Niin vain tupsahrin valtatielle ja siitä oli sitte hyvä lähtiä purottelemahan kotoa kohti. Jotta melekeen koko päivä siälä meni, kello on pian kolome ja nyt on LEOn aika jos koskaa! Ja sanoonki naisille, jotta orotan sitte illalla pikkuusen parempaa einettä ja vaimolle sanoon jotta orotan sitte pikkuusen parempaa serviisiä... Kattotahan, jotta ymmärsikö... joko väärin tai ei sitte ollenkaa, veikkaan. Jotta ei täsny sitte tämän kummempia, olihan tuos aiva piisalle asti sitä toimintaaki. Kääkyräki vaatii huamiota, tuloo käsienki välistä tähän terassille, osaa jo aukaasta tuon ovenki. Askeleita rupiaa poika ottamahan aina vain enemmän ja enemmän, jotta sitä sorkankopinaa orotelles... Mutta näin tänään , kattotahan jatkuuko tarina tänään vaiko aamulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti