lauantai 26. tammikuuta 2019

nyt saa

piisata tälle päivälle nua uskonnolliset puuhat tai eres sinneppäin viittaavat. Tänään viimmeenen ilta vainajan kotona ja taas on munkkia tulos seremoniaa pitämään, yhtenä tämä varsin tuare munkki Rung, eli laisekemman lankomiähen poika. Mutta en tosiaankaa meinaa mennä paikalle, en eres uteliaisuuresta. Ei siäloo mitää mulle. Tipi menee munkkien takia, menkööt ja menee sinne toki muitaki tästä talouresta. Mä meinaan vain huilailla ja kattella Areenan tariontaa iltaan asti. Mukava päivä tänään oli, en yhtää moiti ja sain aikani hyvin kulumaan. Varsinki ku talouren nuariherra toi mulle sellaasen paremman muavitualin johona sai kenata oikeen kunnolla. Taisin hiliaasena hetkenä torkahtaakki, enoo aiva varma, mutta saattoo niinki käyrä... Tottahan ku ruakaa oli kaikenaikaa tariolla ja Tipi sitä mulle kantoo... Pakkohan soli maistella, jotteivät ajattele nirsoksi. Son muuten sellaanen juttu, jotta mones paikas (Joyn paikaski) nämä paikalliset ihimelletöö ku syän samaa SomTamia ku muukki, yhtä tulista. Sitä sitte kuulemma ihimetellähän oikeen porukalla... Viimeksi kuulin Joynki sanovan, jotta nyt on paikalla farangi joka syää samoja ruakia paikallisten kans... Onkohan se joku maineteko? En tiärä enkä oo sellaasehen ainakaa tiatoosesti pyrkiny. Pikkuhiliaa son tapahtunu ja nyt tosiaan menee kaikki mitä eteen kannetahan. Tänään jätin kyllä jokku kalasekootukset ottamatta, samoon jäi rottapaistos lautaselle. Mutta possu keltaases currys kurpitsalla oli aiva taivaallisen hyvää. Varsinki se kurpitsa maistuu tosi tuareelta ja täytelääseltä. Mutta Joyn SomTamin voittajaa eioo olemaskaa, jotta sinne taas jonaki päivänä ajellahan. Jari lupas kattastaa yhyren moottoripyärän jokon tuas varastos käyttämättömänä ja epäkuntoosena. Jari ottaa ja teköö riaknoosin ja sitte kattotahan jotta mikon mopon kohtalo. Saattaa olla, jotta jo huomenis se sinne toimitetahan, jos vain mestari on paikalla. Laiskempi lankomies hoiti kastelun tälläkertaa, jottei itte tarttenu ottaa letkua käsiinsä. Senki teen aika monena iltana ja siihen se tunteroonen menöö ku kaikki kasteloo hualellisesti. Kääkyrä opetteli äsköön raivokkaasti kävelemistä, ensiksi meirän pualelta otti sellaasen peltisen keksirasian ja lykki sitä pitkin lattioota. Sitte äitinsä avustamana otti muutamia askeleita, tasapaino alakaa olla kohtuullisen hyvä ja koska tahansa ottaa ns. jalaat allensa. Ja sitte mennäänki eikä meinata. Sanoonki, jotta pitää vissihin hakia sille kypärä, ettei heti oo kallo halaki ku vauhtiin pääsöö oikeen kunnolla. Veikkaan melekoosen vilikasjalakaasta kaveria ku vauhtiin pääsöö. Hauskan näkööstä oli se ku mennä jyristeli sen keksilooran kans nurkasta nurkkaan ja vauhrilla, pua vain pystys! Musiikki kuuluu, mutta vissiin silta huomiselta juhulapaikalta. Enkä yhtää ihimettele, oli siksiki monta kaiutinta ja volyymit melekeen täysillä. Jaa, nyt eineen aika. Olipas taas Pau teheny hyvää possusta. Punaases currys ja sopivasti kasviksia mukana. Paistettua kananmunaa varmistamas, jotta varmahan menöö totuutehen. Ja meniki. Kello lähentelöö kuutta ja mullon yks kuuma teesetti termosmukis ja lisää teetä viilentymäs. Tänään enoo sitte kaffia taas juanukkaa, eikä enää sitä viitti eres harkita. Ku ei kerran tee miäli, turha silloon keitelläkkää. Onhan tuata tullu juatuaki, joskus aiva liikaaki. Vanhikses olles pahimmillaan kymmenenki mukillista vuoron aikana. Soli aiva liikaa muullekki ku verenpaineelle. tuuletin piti laittaa päälle ku rupes hiki kylykiä pitkin valumahan. 30 näyttää vielä olevan mittaris vaikka kello lähentelee jo kuutta. Mutta ei tästä malta vielä sisätiloohin siirtyä, varsinki ku tuon tuulettimen panin päälle. Nyt son verrattaen heleppo laittaa päälle ku Jari asensi tuohon seinään pistorasian. Muutenhan täälä niitä pihalla ei juurikaa oo, pelaavat aina sitte niitten jatkojohtojen kans ja se ei aina oo kovaa vakuuttavaa ku niitä laitetahan usiampia letkahan. Paree näin ja sama homma on tuos meirän omallaki terassilla, vaikken oo sitä vielä käyttänykkää. Ompahan valamiina sitte ku sille tuloo tarve. Veikkaan tarpeen tulevan joskus. Ja taas savu nousoo, johonaki polttavat taas ruakoa löörtaakkiehtoolla... Nyt kyllä näyttää savu menevän ohi meiltä, ettei oo orotettavis mustia hiutaleita taivaalta. Joo, eioo kaukana ku prätinä kuuluu tähän asti. Saattaa kumminki olla, ettei niiltä mustilta hiutaleita vältytä ku tuulen suunta pikkuusen muuttuu. Nyt kääkyrä osoottaa niin suurta mielenkiintoa mun hommaan, jotta pistänen läppärin sivuhun ja pitelen poikaa kotvasen ennenku vetäyryn kammariin. Mutta kattotaan ny ensiksi tuon savun suunnan muuttuminen. Hyvää päivän jatkoa sinne ja viikonloppuaki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti