keli muuttuu niin, jotta justihin kattottuna muutaman kymmenyksen lämpöösen pualella... ja tilanne sai tuon aikaan, jotta takaosas kulmaukses oleva aita otti ja kaatuu. Osittain lumitaakan ja osittain vahuuren tuloksena. Aita lähtöö pois ja tilalle tuumitahan jotaki nopiasti kasvavaa puskaa, vaikka marja-aroniaa. No, ompahan aikaa tuumata. Mutta tuo oli jokseenki orotettavis oleva, syksyllä jo sitä kattelin ja tuumasin ettei sille silloon teherä mitää. Mutta nyssitte teherähän, ensiksi ens viikolla kyyttään airan osat hyötykäyttöasemalle ja sitte orotellahan kevättä.
Ja salille tein paluun tänään, antibiootti ei enää niinkää kovaa raukaase ja oli pakkoki lähtiä liikkumahan oikeen kunnolla. Sali onneksi vielä auki, kuulemma loppuviikosta sitte taas kuuluu jotaki jos on kuuluakseen. Saattaa mennä kiinni, mutta saattaa pysyä aukiki, mistäs täs aijas mistää tiätää. Orotellahan ja kattellahan. Sitte pitää vain vempata tuolla kyntomankelilla... seki menettelöö jonsei muuta pysty tekemähän. Ulukoolukelikki aikalailla surkiat, jotta son pois laskuusta.
Mutta nyt kiriallisuuren parihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti