Tarina vaunulta I

Saapuu (muistaakseni Kauhajoella) asuntoautolla vaunulle pariskunta teini-kääsen poikansa kans ja ottivat ruakaa annokset ja sitte menivät autolleen niitä syömään. Rouva tuli kotvasen päästä kysymään lisää maustetta ruokaansa ja annoonki hänelle sitte rouhittua chiliä pikkuuseen kuppiin. Rouva palas vielä uurestaan ja peräänkuulutti mausteisuutta ruokaan. No, koitin olla maharollisimman riplomaattinen ja kertoa, että vaunulla tarjotut ruuat on tarkootettu kaikille vauvasta vaariin, ainaki melekeen. Rouva rupes kertomaan lomistaan thaimaassa ja saaneensa siellä maustettua ruakaa. Kerroin, että teemme ruuat suomalaisille ja täälä ei voi liikaa mausteisuutta käyttää. Kerroin, että toki ruoka maistuu ja, että ei aasialainen ruoka oo pelekästään tulista, sen maistuminen saaraan aikaan muilla kuin chilillä. Kehoitinkin rouvaa seuraavalla (kerran oli käyny) reissullaan hakeutumaan muovituolilla varustettuihin paikallisiin ruokapaikkoihin ja tilaamaan annoksen phet-phettinä, silloon saa jopa hiuksensa kihartumaan. Keskustelu käytiin (ainaki mun puolelta) rakentavassa henkessä, rouva veti välillä mukaan suomessa oelvat aasialaiset ravintolakki ja niiden bufeet, mutta torppain sen sillä, että meirän vaunuruakai ei pirä eikä voi ravintolan bufeesiin verrata. Ja ei niiskää ylimaltillisen maustettuja ruakia juurikaa oo. Oon toki joitaki kertoja käyny bufeeruakiaki syämäs ja ne ei maistu juuri sen kummemmilta ku aapeeseen lounasruaat. Jotta näitä aina joskus sattuu kohoralle ja joskus on aikaa niitten kans keskustellakki, tälläkertaa sattuu olemahan runsaasti aikaa. Toivottelin rouvalle luannikasta matkaa ja toivottelin uurestaanki tervetulleeksi vaunuruakaia syämähän.