on pidellyt, mutta matka lähenee ja lähenee.
Työhommat siinämallissa, että viisi työvuoroa tekemättä joten ei voi valittaa. Viime sunnuntaina sain päätökseen Kurikka-setin, olin hoitajan hommissa Hirvinummen palvelukodissa ja se oli erittäin virkistävä setti! Kyseessä oli jonkinasteinen paluu juurille, paluu niihin töihin joihin tavallaan valmistuin joskus 80-luvulla Hämeenlinnassa. Työ oli sitä kunnon perustyötä ihmisten päivittäisten askareitten parissa, kaikkine iloineen ja suruineen. Koskettavimmat hetket koin viimeisenä päivänä hyvästellessäni asukkaita, siinä vetreraaninkin silmäkulma kostui. Erityisellä lämmöllä muistelen Karia jolta sain todella koskettavan (Kari, tulen sitä lukemaan hartaasti ja usein!) runon jossa oli kiteytetty koko kolmiviikkoinen ja pikkusen enemmänkin. Keskustelut Karin kanssa antoivat paljon, avarsivat ja antoivat uusia näkökulmia asioihin. Kiitos niistä vielä kerran. Ajellessani sunnuntai-illan pimeydessä kohti kotia mietinkin näitä asioita, elämää ja sen oikeudenmukaisuutta tai sen puutetta.
Mutta nyt toisenlaisia töitä jokunen vuoro ja sitten kohti sitä Karin kuvailemaa auringonpaistetta! Tänään ohjelmassa Vaasan keikka ja viimeiset hankinnat, loppuviikko kun meneekin työn merkeissä ja maanantaina onkin se suuri päivä. Itsenäisyyspäivä ja Tuomaksen synttärit!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti