Alkoholi

ansaattoo oman nakutuksensa, tai ainaki siihen liittyvä. Kattoon jsutiin kalenterista, jotta 121 päivää on kulunu iliman moista nautintoainetta. Ja aina vain enemmän on syitä olla juomatta, ainaki merkittävästi enemmän ku toisippäin. En sanoosi omanneeni mitää varsinaasta onkelmaa sian suhteen, mulle riitti se, etten ollu asiaan tyytyväänen ja tein sen suhteen oman päätöksen. Kiveen ei sitäkää oo hakattu, mutta niinku mainittin, en nyt justihin näe mitää syytä olla lupaavasti alakanutta tipatoonta aikaa katkaasta. Ja tuskin sellaasta aiva heti tuloo. Jos ei sitte joskus ku päästähän sinne Wanglukin kotio ja saan istua omalla terassilla silikkipokseriis... Mutta kattotahan sitä sitte ku sinne joskus päästähän. Asia tuli vain aamsuta mieleen ku jostaki sain haaviini tarinan, jossa nainen oli pikkuhiliaa alkoholisoitunu ja lopuksi aiheutti usiamman ihimisen kuoleman autoollessaan päissään. Siinä rupesin tuumaamaan omaa suhdettani ko. aineisiin ja totesin, ettei tällä hetkellä oo oikiastaan minkäämoosta suhuretta ja ei vissiin aiva heti tuukkaa. Oluttakaa ei oikiastaan tee mieli yhtää, enoo enää alkoholitontakaa ostanu, nyt kelepaa kraanavesi tai Tuulan tekemä marjamehu. Mutta täsny tälläänen pikaanen katsaus asiaan, saatan palata siihen tai saatan olla palaamattaki. Näkkyypähän.