alakoo ja Tipiä rupes jo kovaaki joulututtamahan, jotta piti oikeen kuusiki hakaasta Kurikasta... ja siinä ohes tekaasin syänkukkosia, ovat sellaasia karjalaasherkkuja joita mommani ruukas teherä. Oon koittanu niitä värkätä ja joskus tuloo oikeenki hyviä, nykki oikeenki maistuvia vaikka hiukka suuren kokoosia. Mutta eipähän tartte syärä montaa... päällä ohra-riisipuuroa ja taikina sämpyläjauhoosta tehtyä.
Illalliseksi nautin ylyhääsyyres yksinääsyyres Tapolan mustaa... Tipi ei eres maista sitä, mutta mä tykkään.
Justiin uutisis oli juttua matkustamisesta ja jonku matkanjärjestäjän erustaja puhuu, jotton turvallista matkustaa ku on kaikenmaailman toristukset mukana... no, onhan se yhyrelle ihimiselle, mutta minkäs teet kun/jos tilanteet muuttuu siinä oletetus matkakohtees? Kuinkas sitte suu pannahan ku maat pistää rajojaan kiinni ja havaattet olevas kaukana kotoa ja jumis. Mutta en ala paasata yhtää enempää, erelleen jokainen teköö omat päätöksensä matkustelunsa suhteen, jokku peruu ja jokku siirtää ja jokku ei tee mitää. Me ei teherä nyt justihin yhtää mitää, kattellaan, jotta josko asiat muuttuus lähemmäksi normaalia. Entiselleen mikää tuskin enää muuttuu.
Mutta nymmä meen levolle ja lukuhommiin. Enoo enää aikoohin taplettia kattellu petillä, paree lukia kiriaa, vaikkakaa sitä ei kauaa jaksa... ei ainakaa silimät rasitu niin lujaa ku ruutua vaharates.
Hyvää yätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti