Puhtaaksipetaus

taas suaritettu ja sehän onki aina mun hommia täälä kotona, sitte erempänä se ei niinkää oo mun hommia. Mutta aina tuloo mielehen yks ensimmääsistä kolleekoista lekentaarises Hattelmalan sairaalas, nimittäin Eeva Tuupanen, kavereitten kesken Tuupaska. Oli meinaan pikkuusta paree petaamahan ja sain tosi hyvän opin häneltä ku useen parina tehtiin hommia. Eeva oli täsmällinen hoitaja, liinavaatevarastoon ei ollu kellää muulla asiaa, hän laittoo aina tarvittavan määrän tarvikkeita käytävälle vaunuun ja ne piisas aina justihin eikä melekeen. Siinä opin tosiaan petaamahan justihin niinku pitää ja tuli kulumakki kunnolla, nyt ei niinkää enää tuu... pikkuusen taito ruastunu, yksin on hankalee petiä laittaa, kaverin kans se menöö ku tanssi. eeva on varmasti jo manan majoille menny, mutta useen häntä muistelen ja sitä ensimmäästä hoitoalan kesää Hattiksella. Oi niitä aikoja, niinku yks veteraani ruukaa sanoa.