tiistai

alootettu temppelistä tulevan musiikin säestyksellä, ne juhulat jatkuu vielä pariki päivää ja tuos heätessän tuumasin, jotta mikähän takootus tuolla musiikilla on heti näin aamsuta... se nimittäin alakoo jo neliän kantturoos, mutta ei se varsinaasesti mua herättäny ja nukahrinki viälä sen jäläkeen. Eioo kovin suurella voluumit, mutta sellaasta jatkuvaa kumminki. Jotta mitähän ne sillä tavootteloo? Tuskin siälon ketää myyjääkää aamuyöstä paikalla muutaku nukkumas kojunsa lattialla tai autoos. Mutta eioo aikomsuta sinne enää sen kummemmin mennä,s e tuli kerralla kattottua ja mitää erikoosta siälä eioo tariolla.

Eillen oliki omaehtoonen ruakaalu llallisella, aamupäivällä Pau sattuu olemahan kotona ja tekaasi mulle omeletin siitä loistavasta juustomakkarasta jota Lotuksesta otin ja soliki niin täyttävä ruaka, jotta vasta viiren jäläkeen syätiin vaimon kans tekemiäni pihiviä joitten lisukkeeksi tein soosinki ja siitä tuliki oikeen hyvää. Rsin kans se syäthin ja hyvin kelepas vaimolle. Muille en tarionnukkaa ja osa on soosin kans rasias menos pakkaseen ja toiset sitte rasias orosttamas, jotta syän niitä sämpylän ja puuron kans. Uuni paistaa hyvin ja mulla oli tuos taikinas palio hyvää, oli juustosekootusta ja korppujauhojen rurvottajana kermaa ja Philadelphia-tuarejuustoa, jotta oli pikkuusen paremmat värkit ja oikeen hyvää niillä tuliki ja kananmunan jätin (siis jäi) pois, mutta ei se sitä kuinkaa kaipaallu. Rasvaa paikallises jauhelihas on vain reippaasti ja sen näköö tuosta pelliltäki, käytin samaa papaeria koska pelti meni jokatapaukses pesuun ja orosttaa mun pesemistä uunis. En jättäny sen pseua Paulle, niinku en jätä muutenkaa astioota kokkailuni jäläkeen, aina jäläkeni koriaan ja tiskaan kattilat sun muut tarvikkeet, mutta joskus Pau on niin hanakkana, etten kerkiä sitä teherä kun son jo hääräämäs... seuraavana orottaa toimenpiteitä ne kinkunjämät, jotta teenkä hernarin vaiko sitte perunalooran/kotelon. Siinon tuumausta vielä käytettävä, mutta ei ne tuala pakkases pahene ja sitä hernariahan vois viärä vaikka Jounille ja Jarillekki niin saisivat herkutella kotoosalla ruaalla. On vain varmistettava, jotta se kummallkeei käy, koskaa ei tiärä ruakarajootuksista vaikka näitten herrojen kohoralla enoo sellaasista kuullu, mutta syytä on asia varmistaa jos se sitä tarttoo. Jounin kohoralla tunnen huonoa omaatuntoa, enoo pitäny niinkää yhteyttä ja syynä on Jounin terveystilanne ja siihen vaikuttavat kuviot. Jounihan sai aivoveritulpan jonka seurauksena liikkuminen on heikohkoa ja pikkuusen puheeseenki vaikutti, mutta syy miksen oo siälä ollu on kokonaan muualla ku ittessään ystävästäni Jounista. Hänen vamonsa on jostaki syystä vetäny (vuosia sitte) herneen ehnkitysteihinsä ja eioo oikeen hyvällä silimällä kattonu viaraalujani siälä, varsinki kun ruukattiin Jounin kans saunoa tuntitolokulla ja nauttia jonkivverran virkistäviä juamiaki. Ja nyt kun tilanne on mikä on, enoo sinne ittiäni ollu kyyttäämäs enkoo mennykkää. Mutta tälläviikolla meinaan sinne ajella, oli tilanne mikä tahansa. Joko tänään tai huomenna! Täälä alakaa taivas valieta ja kello lähenöö kuutta aikamoosta vauhtia ja on aika suarittaa se pikaanen uutisluikkaus. Niis ei mitää merkillsitä, Ameriikas trumppi koittaa vältellä oikeutta ja ehkä parhani oli se, jotta Mongolian presitentti pisti Puuttinille jauhoja suihin ja muisteli muinaasen Mongoolian rajoja... koko vennääki kuuluu sen alaisuuteen silloon, jotta se vanhojen rajojen musiteluusta. Ja presitentinvaalisita ei mitää mullistavaa, kommentointia pikkuusen, mutta saatan niitä kattella tuonnempana, Erikoosin asia on hekä se, jotta lienee ensimmäänen kerta kun istuvan presitentin isä on olemas, mutta nysseki on sitte tapahtunu ja tämän isän Göranin puolisohan onki kaikille tuttu Pirkko Mannola. Jotta sellaaset jäi uutisista niinku käteen. Stubb saanu asiaankuuluvia onnitteluuta, mutta Puuttini eioo vissihin kumminkaa eres yrittäny soittaa, mutta tuskin se sitä pelekää jotta puheluhun ei vastata. Jotaki oli Kreml kommentoonu, mutta en sitä viälä lukenu. Joutaa orottaa parempaa aikaa. Täälä jo melekeen päivä täysin valiennu vaikka kello eioo ku varttia vaille kuus. Ja musiikki senki kovenoo, meinaan volyymia. Tänään sitte taas paluu puuroon ja sitä varte otinki pakkasesta sämpylän sulamaan, ne sinne eileen panin etteivät vain kerkiä mennä pahaksi elikkä homehtua. Täälä se tapahtuu aika nopiaa ja senki koin vuokaleipiä teheressäni. Mutta tuo kerkiää tuos sulaa vaikka kunka hyvin kunnes on sen syännin aika. Kymmenen on se raja sille yhyristetylle aamupalalle ja lounaalle ja siitä oon pitäny hyvinki kiinni. Kivikylän palaviauto on taas tänään Jurvas ja siältä oon ruukannu hakia niitä hyviä kaalikääryleitä ja vanhanaijan nakkia! Ja kaikki tuotteet tosi hyviä ja ei mitenkää kalliita, jotta sinne sangoin joukoon kaikki Jurvalaaset! Eillen jatkoon Metsolootten kattomista ja siinon mukava samalla musitella sen ajan tapahtumia, aikoja jolloon ei pahemmin ollu kännyköötä saatika tiatokoneita ja väki vahtas televisiosta Kauniita ja rohkeita... ja sehän on enimmäkseen kuvattu Mouhijärvellä jossa tyttäreni äitinsä kans asuu ja siitä talosta jossa tyttäreni ne vuaret asuu oli tehty se punaanen kunnanvirasto. Ja tosiaan se saria sijoottuu muka Kinuuseen, mutta siälon aika vähä kuvattu, enimmäkseen tosiaan Mouhijärvellä ja siinä ympärstös. Mutta mukava saria ja sellaanen hyvänmielen juttu kokonaisuuressaan oikeenki mukava. Jotta se jatkuu vielä ainaki tänään, justiin alootin sen kolomannen eli viimmeesen kauren. Ja se rinnehän on SAPPEEn hiihtokeskus josta sitte tuli muka se URJAn rinne... piti nuota faktojaki oikeen kattella. Mutta se siitä ja televisiosta. Tai vielä se, jotta SKYltä on ilimestyny se seuraava osa sitä sariaa jota kattelin ja son tiätysti johonakivälis luikittava, jotta kiiruhia piisaa tällekki päivälle. The Long shadow on se saria, elikkä Pitkä varjo ja oikeen hyvä prittiläästä murhatutkimusta kuvaava juttu. Mutta nysitte on päivän saatu alootettua ja vaimoki jo nouseskeli ja valitti paikkojen kipeytyneen eilisestä urakasta kun ne viimmeeset kurkut nostivat ja setvivät. Ja oli siinä muutaki askarta siälä varmilla ollu, mutta oli niitä hvyä porukka sitä ollu tekemäs ja enimmäkseen nuaria ja riskiä tekiöötä. Mutta nyt päivän valiettua siirtelen pikkuusen verhoja ikkunootten erestä ja päästelen valoa huoneisiin ja siirryn soffalle jatkamahn Metsolan Erkin ponnsitelua rinnekeskuksen rahootuksen kans.