6.2.2026

ja periantain vuoro tuli tulla alootuksen kohteeksi tämän viikon loppupualella. Uutisis ei mitää mullistavaa näkyny, tuulitukka se taas aukoo päätään entiseem alliin j apitänee tuonnempana kattoa sen viimmeeset toilaukset. Olympialaaset alakaa olla aluillaan ja pitäneeki kattoa ohojelmista jotta joko pian katsomoa rupian siihenkuntoon laittamaan.

Vielä kuva eilisestä herkutteluhetkestä kun pistin Tapolan mustaa pannulle ja tein ittelleni herkkuillallisen. Jovain maistuu verrattomalta kun sen oikian kastikkeen kans pistelin melekeen paketillisen tätä herkkua parempiin suihin.. vaimo eioo tuota koskaa eres maistanu ja en toki muillekkaa eres sitä juuri näytelly ja tuos terassilla ittekseni pistelin sen suojaan. Vielä jäi saman firman veripalttua pari pötköä jääkaappiin joita sittemmin herkuttelen vaikka valakosoosin j aperunootten kans joskus tuonnempana, Mainittu herkku kuuluu mun eherottomiin suasikkiihin j akerran kuus siton aina saatava ja kotona toki oikeetten pualukootten kans, mutta tänne otin mukaan sitä Tapolan kastiketta tuolle tuotteelle. Mutta se mustasta ja sen vaikutuksesta, sillon nimittäin niitäki, mutta eioo kyse mistää vakavasta eikä eres sen suuntaasesta, mutta ei siitä sen enempää. Tiätäjät tiätää, tiämmä. Kalle Päätalon Pohjalta ponnistaen tuli melekeen kuunneltua ja seuraavana olis sitte Nuorikkoa näyttämäs, mutta se saaki sitte olla se sarian viimmeenen kirja jonka kuuntelen, täysin kuuntelematon tulee vasta 3.3. valikoomahan ja sitä kerkiän vielkä täälä toisenki tovin kuunnella. Pitääski plarata Storytelin valikoomaa jotta löytyys jotaki uutta kuunneltavaa illooksi ja osittain öiksiki. Mutta oon tosiaan tuohon Päätaloon viehättyny sen kerronnan torellisuutehen ja tuossa kiriassa ollaan eretty siihen vaiheeseen kun Kalle alootteloo rakennusmiehen uraa Messukylän laitamilla ja kähäjää vaimonsa ja oman terveytensä kans. No, saattaa joku olla lukenukki, etten sen enempää rupia asiasta nakuttamahankaa. Tästä tääläolemisesta pikkuusen, jotta ei täälä sen kummempaa klamuuria pääse olemahan ja eioo juuri mitää turistipaikkojen hömpötyksiäkää, täälä elellään maalaistyyliin ja siihen ei mikkää klumeriinit juurikaa kuulu. Päiväni kuluu enimmäkseen täs omalla tontilla ja sitte tarvittaes kulietustehtävis joko Samchukis tai muualla lähistöllä. Polokupyäräki on tuos seunustalla, jotta sillä koitan päivisin pikkuusen fillaroora vaikka temppelin alueella, mutta sielä toimii samalla aluella koulu j alähistöllä päiväkotiki, etten kovaa palio viitti sielä kierrelläkkää ja temppelin tilat on sitte munkkien käytös päivisin ja sinne en juurikaa mee sekaamahan. Mutta saan mielestäni varsin mukavasti täälä aikani kulumahan, en oikeen osaa kummempaa kaivatakkaa, en sen kummemmin kalastajakylää kun muutakaa turistirysää, niis on mulle aiva liikaa hälinää j ahyärinää ja tunkua melekeen joka paikas ja oon niis mielestäni aiva piisalle asti tukkeutunu. On kyllä pikkuusen asiasta puhuttu, jotta jossaki vaihees jonnekki tästä liikahretahan, mutta sen tarkempaa eioo vielä ollu esillä. Onhan meillä tuos auto pihas ja mulla kv-ajokortti (555) aurinkolippaan sujautettuna, jotta mikää ei estä lähtemästä vaikka mihin, mutta enoo koskaa ollu sellaanen jotta mun pitääs vain lähtiä ajelemahan iliman suurempaa päämäärää, oon ruuukannu lähtiä vain tarpeesta johonki. Ja uskaltamisesta autoolu eioo täälä kiinni, vaikka vaatiihan se normaalia enemmän tarkkaavaisuutta kun pitää vahtia mopoja ja muita autoja pikkuusen tarkemmin, liikennekulttuuri kun on pikkuusen poikkeavaa ja onnettomuuren satuttua saatetahan siitä farankista teherä se syyllinen vaikka näin ei olisikkaa. Varovaisuus ennekaikkia. Siinäki asias. Ja keritään täs vielä vaikka mihin, niin kalastajakylään ku Cha-amiinki ja oikiastaan viimeksimainittuun tekööki enemmän mieli ku ensimmääsehen vaikka silläki paikalla puolensa on. Rakkauski sai ittensä irti tyynystä ja ilimootti justiin, ettei terassilla ainakaa kovaa kylymältä vaikuta, jotta siinäs e kelikatsauski tuli varsin tuoreeltaan. kello on vasta kutosen ylittäny, ettei valakenemisesta oo vielä oikeen aavistustakaa ja äänekki on ne normaalit mitä täs aamuusin ruukaa kuulla. Ja niitä ääniä ei kuulu sen kummemmin kalastajayhteesös ku muuallakaa, sielä saattaa kuulua joko liikenteen tai paarien aiheuttamat äänet ja ne eioo välttämättä niitä joita haluan aamuusin kuunnella. Jotta oon varsion tyytyväänen tähän äänimaailmaanki niinku muuhunki täälä. Tuskin täälä olisinkaa jos ei niin olisi. Mutta valintoja on monenmoosia ja jokainen teköö ne omista tarpeista kattoen. ja ei siinä mitää, en kenenkää valintoja sen kummemmin arvostele, teen kumminki omani omista tarpeista ja haluusta lähtien ja yhteistuumin tuon rakkauren kans. Tiämmä. Muistan aina ne ensimmääset yöt kun täälä kylällä vietin ja silloon oli seinän takana kohtuullinen kanalauma jossa kukko päällikkönä ja aikaasin aamulla alakoo se kuittaaleminen ja en sitäkää pahana pitäny vaikka siihen aina heräsinki, jotenki se kuuluu tähän maaseutuhun ja on niitä vakituusia ääniä. Eikä nämä mun nakuttelut oo muutenkaa kovin informatiivisia, enoo tarkootuksellakaa siihen ruvennu, ennemmin orotan lukijootten osaavan kattella omat kiinnostuksensa ja keskittyvän sitte niihen ja en katto olevani kuinkaa mun tehtävä juuri mistää ketää koittaa sivistää saatika mistää ketää tiaroottaa. luen itte uutisekki aikalailla valikoovasti ja niitä sivuan vain hipaasun lailla, ovat joakisen katteltavis. Enkä sen kummemmin tee laskelmia täälä olemisen kuluusta tai muustakaa siihen liittyvästä, eläminen maksaa mitä maksaa ja siinäki on kyse aikalailla valinnoosta ja haluusta. Mielsstäni syän tääläki varsin hyvin ja monipualisestikki ja vaikka joku saattaa toisin tyukätäkki on siihenki kaikilla se oma maharollisuus. Voi ittekki julukaasta ruakakuviaan justiin niinku haluaa, niin mäki teen. Tänään esimerkiksi meinaan aamupäivän ateriaksi pistää loput mustat pannulle ja paistaa siihen kylykeen vaikka pari kananmunaa ja pistellä hyvällä halulla parempiin suojiin. Mutta illalla saa taas Pau häärätä omaan malliin keittiös ja tuskin meen sinne sekaamaan kuinkaa, korkeintaan munia (siis kanan) keittelemään sillä niitä eioo jääkaapis enää ollu eilisen jäläkeen yhtää. Jotta niitä saa Pau jostaki taas hakaasta ja mä keittelen ne oman haluni mukaan ja nyt Pau ei mee kesken keittämisen niitä poistamaan levyltäö... no, kerkes ne viimeksiki kypsyä tarpeeksi, mutta kumminki paree ettei kumpikaa puutu sellaasehen joka ei ittelle kuulu. Kananmunia kun keitellään justiin halujen ja tapojen mukaan ja minen niitä lusikalla syä ja niitten pitää olla sellaasia jokka voi siivuttaa leivällekki iliman keltuaasen leviämistä. Mullon mätetahanaaki parisen tuupia ja sehän on hyvää kananmunan päälle kun sen siivuttaa vaikka näkkileivälle. Mutta nyt ei liikaa ruaasta, ettei tuu näläkä ja jourun nmäkkileipää tekemähän. Mutta siitä tuliki miäleheni, jotta levite alakaa olla aika vähis, jotta se Lotuksen reissu on varsin tarpeellienki tänään jos se muuhun aikatauluun sain sattuu sopimahan. mutta nyt ensiksi sitä kaffia lisää. Onhan se tietysti niinki, jotta on ittellekki tullu sellaaset rutiinit jotta nisitä yrittää tääläki pitää kiinni j aei niis mitää haittaa oo jos ja kun ne ei ketää muuta juurikaa haittaa. Eikä täälä kukaa mun touhuja kuinkaa moiti saatika katto eres sen kummemmin, ovat vissiin jo tottuneekki siihen mun olohon ja elohonki, etten kaikkia tee niinku joillaki muilla on tapana. Ja niin se pitääki olla. Olokohot se sitte vaikka portin vahtimista. Porttia ei sen kummemmin tartte vahtiakkaa ja sen avaaminenki tapahtuu sähköösesti ja saa olla päivisin kokonansa aukiki, ei täälä kovin useen kukaa tontille ajele ja jos ajeloo saattaa sillä olla jotaki asiaaki. Yleensä portista sisään ajeloo joko joku paketin toimittaja tai vaikka sähkölaskun toimittaja joka sen lippusen ojentaa piremmittä puheitta ja se sitte oikeen toimistolla käyrään maksamas.. Jaa, jotta onko ykstoikkoosta? Jostaki saattaa niinki tuntua, mutta jos musta niin tuntuu niin sitte teen asialle jotaki. Mutta kun ei siltä tunnu, en juuri mitää tee. Jatkan niinku sattuu jatkumahan ja niin se homma toimii ja etenöö. Eiilen kattoon Netflixistä pari murhajuttua ja tänään pitänee taas plarata maharollisia elokuvia tai jatkaa sitä maerikkalaasta hömppäsariaa jota voi aikansa kuluksi aiva hyvin katto aja voi vaikka torkkuakki samalla juonta sen kummemmmin menettämättä. Amerikan sarioos on se kestojuani. Ensiksi joku kyläyheteesö ja sinne sitte sopivasti onkelmaasia ja joillaki viina ja joillaki jokku muut päihteet ja mausteeksi tietysti homot ja muut niin niistä tuloo se normaali soppa josta sitte saarahan aikahan jotaki jota ihimiset sittä katteloo.. Ja sama kaava toistuu poliisi- ja sairaalasarioos. Mutta sehän onki sitä tehtyä viihrettä josta me kattojat sitte maksetahan kun sitä kattellahan ja siinäki saa ja voi käyttää omaa valintaa. Forrest Gumppia en eileen saanu silimääni elokuvista, sen olisin voinu taas kattella, mutta vielä seki silimään sattuu.. Sorjosen jo kattelinki ja Netflixistä oon kattellu kaikki suamalaaset jokka sinne on ilimestyny. Lapua1976 ainaki löytyy vieläki, mutta sen oon viimeksi kattonu konees tänne tulles erelliskerralla ja oon sen nähäny Jurvas ensi-illaski. Jotta maharollisten lukiootten ei tartte sen kummemmin murhetta kanniskella mun olemiseni tai viihtymisenki kans, mä hualehrin siitä aiva itte niinku oon teheny tähänki asti. Ja kysyn sitte apua kun sitä tartten. Tiämmä. Mutta nyt ohjeitten mukaanen lääkitys ja sitte taas eteenpäin päiväs joka sivumennen mainittuna on valakenemahanki päin.