9.3.2026

Maanantaita aloottelen ja samalla alakaa ensimmäänen kolomesta kokonaasesta viikosta.. 4.4. se on paluulento, jotta on täsny vielä pikkuusen aikaa melekeen vaikka mihinkä. Uutisista kattoon jotta Iranin johtoon on valittu erellisen ajatollahin poika, mutta tuskin on isäänsä maltillisempi ja niin levottomuuret Iranis jatkuu hyäkkäyksen lisäksiki. Kansa on selevästi ilimaassu tyytymättömyytensä maan johtoon, mutta muutosta siihen on aika vaikia kuvitella saavutettavan. Finski suunnittelee kotiutuslentoja asiakkailleen ja 1200 näyttääs vielä olevan jumis alueella, jotta ei yhteen lentoon kumminkaa millää maharu vaikka muukki pohjoismaat on kansalaasiaan kotio sieltä lennättäny ja joitaki suamalaasiaki on siihen porukkaan mahtunu. Lisäksi matkatoimisto TUI lennätti asiakkaitaan ja niittenki joukos oli joitaki suamalaasia ja niitten pitääs pian olla kotimaassaan kun lento meni Saksaan josta sitte tarkootus lennättää Suomeen. Mitäs muuta?

Kellon lähestyes vasta kuutta oon jo toisenki tovin istunu täs nakuttelemas ja oli naamatuttuki jo päässy perille sohjolaan ja orotteli junaa keskeiseen suameen. Tiämmä. Mutta jatkan aamun kaffista nautiskelulla ja uutisten plaraamisella. Eilen oli aika mukavaa seurattavaa kun Salpausselällä hiihrettiin naisten ja miesten 10km ja perinteisellä tyylillä ja väliaikalähäröllä niinku pitääki. Naisten kisa meni hurriille ja miesten norialle, jotta entisten kaavojen mukaan mentiin. Pyssyhiihtoaki tuli sittemmpin, mutta siihen en sitte oikeen jaksanu keskittyä. Suomalaaset tuli mäkihypyn joukkuekisas kolomanneksi ja son sitte harvinaasta herkkua jotta ansaattoo ainaki maininnan. Salppurin kisat oli sitte siinä ja niin se alakaa olla hiihtokausiki muutamaa kisaa vailla ja sitte pääsöö urheeliakki lomille tai ainaki vapaalle. Tuskin huippunimet mitää varsinaasta lomaa kerkiää pitää, ehkä pieni tauko treeniis voi olla, mutta sitte jatkuu se tiukasti ohjelmoitu reeni tulevaa kautta varten. Ja tällä viikolla Immigrationiin lisäleiman hakuun, parisen viikkoa puuttuu ja siitä sen 1900bht joutuu maksamaan. ja nähtäväksi jää jotta mitä paperia tälläkertaa tarvitaan, ittellä pitääs olla tarvittavat mutta ei voi koskaa tietää jotta mitä kulloonki heirän näkemyksensä mukaan pitää olla. Jotta taitaa mennä kahteen kertaan ajeluun, ensiksi kattomaan jotta mitä rokumenttia pitää hommata ja mistä ja sitte toisella kerralla pitääs sitte sen leiman tullakki passiin. On tämän valtakunnan liikkumis- ja viisumiasiat merkillisellä tolalla. Eioo väliä onko mulla viisumia vai ei niin kumminki sen kaharen kuukauren oleskelun jäläkeen lisäleimaa tarvitahan ja siitä pitää aina maksaa. Riippumatta siitä onko sulla sitä viisumia vaiko ei. No, en alakaa tuosta asiasta yhtää enempää nakuttaa, vituttaa siksiki kovaa koko asia, jotta päätinki eileen jotta en enää tuu tänne muutaku kahareksi kuukaureksi jonka saa olla iliman viisumia. UGH!

Vielä tänään pitää urakoora tuon hernarin kans ja syärä sitä nyt aamupäivällä ja vielä illallaki ja sittekki sitä menöö pakkaseen pariki settiä.. jotta saa hernaria vetää. Ei siinä mitää, son hyvä ruaka ja onnistuuki oikeenki hyvin makunsakki pualesta jotta mikäs siton syäres. Ja onhan täs viälä mainitut kolome kokonaasta viikkoa jäliellä, jotta kerkiän sen veripaltunki vielä pistellä.

Iranin tilanteesta vielä pikkuusen jotta Kurdistan on kans sillä alueella ja niillä kova into saara maansa ja alueensa itsenäiseksi. Ja USA on jo meinannu aseistaa kurdeja jokka vois sitte Iranin hallinnon murtaa.. mutta seki asia jää seurantaan, mutta eioo varmaan kaikille uus tämä Kurdistan ja sen asiat, mutta tulukoot tuo kuva laillansa muistutuksena esille. Silloon kun korona- aikana täältä sohjolaan lennettiin ja mierän valtion piikkiin ajelutettiin lentokentältä kotio niin meitä kuskas kaveri joka oli kurdeja ja asunu parisenkymmentä vuotta suomes ja puhu täyrellisesti kieltä ja ei ollu missää tapaukses sinne enää muuttamas, ei vaikka kuinka itsenäistyvääsivät. mutta eioo onkelmaton se aluekkaa iliman tätä nykytilannetta. Koko lähi-itä on täynnä seleviämättömiä asioota ja vaikia on kuvitella sielä rauhaa saatavan aikaan. Mutta toivoa soppii kumminki. Täälä on maisema jo valiennu melekeen täyrellisesti ja kello lähentelöö pian jo seittemää ja vaimo jo menos askareisiinsa kukkapellolle. Ja mä meinaan taas kuluttaa päiväni Outlanderin seuras ja tätä tyhyjänpäiväästä nakuttelemalla. Mutta nyt ryystän tuon kaffin ja plaraan vielä pikkuusen uutisia.