7.4.2026

Ja kotona ollaan jo oltu toinenki tovi, mutta nyssitte alakaa olo jo tasoottuakki ja uniki kelepas kohtuullisen hyvin. Mutta sitte pikkuusen siitä kotimatkasta. Lähdimme Wanglukista pikkuusen yli kaharen aamuyöstä jotta silloon täälä kello oli kymmenen ehtoolla. Ajomatka Suvarnabhumin kentälle kesti sen kolom isen tuntia ja sitte vain jäätiin siihen ovelle ja otettiin laukuulle kärryt ja eiku kohti tsekkausta. Tsekkaus meni hyvin ja ei maharottomia jonoja ja laukukki oli kelevollisesti pakattu, heittoa vain suuntaan tai toiseen kilon verran j a siihenhän ei kiinnitetä mitää huomiota. Sitte siitä turvatarkistuksien kautta sille kv-alueelle ja kohti lähtöporttia jonne saavuttiinki aiva ajoos vaikka kävelymatkaa kuinka oliki, mutta mitää ei pantu suuhun eikä silimähän vaikka ei kauhiasti oltu syätykää, ei muutaku seiskalta pikkuusen kylymää kaffia ja jotaki muuta. Sitte siitä pian koneeseen ja paikathan oli puukattuna ja vaimolle ikkunapaikka ja mä sitte siinä keskellä ja siihen mun vierehen asettuuki oikeen mukava nuori neitonen joka oli Oulusta muuttanu Vantaalle ja oli pitkällä reissulla ollu, mies kuulemma asuu vakituiseen Pattiksella ja tämä varsin mukava likka oli reissannu Vietnamiski ja tietysti Pattiksella vaikka mitä... oli sitä bilekansaa.. Mutta hänen kanssaan oli hyvät jutut ja konees saatiin hetimmiten pieni aamupala ja sitte ennen laskeutumista parempi ruaka, mutta eihän ne annokset oikeen mulle taharo riittää vaikka sain vaimoltaki osan ja sittemmin siltä vieruskaveriltaki kun ei se jaksanu kaikkia syärä.. Ja sitte reilun yhyrentoista tunnin istumisen jäläkeen alakoo kotimaa olla kohoralla ja laskeutumisen jäläkeen taas käveltiin passintarkastuksen kautta laukkuhihinalle jonne ne laukukki tiensä löyti ja kaikki oli siten kunnos. Lennsota kiitokset Finskille, palavelu konees oli hyvää niinku aina ja kaikki sujuu tosi hyvin vaikka en juuri nukkunukkaa, elokuvin akattoon DIE HARDin ja Shiningin ja lisäksi jotaki muuta ja pikkuusen siinä saatoon torkahtaakki, mutta sitä ei oikeen nukkumiseksi voi mainita. Sitte poikani Antti oliki meitä vastas ja eiku laukut autoon ja kohti Parolaa jonne Antti jätettiin ja mä istuun puikkoohin ja ajelin siitä yhyrellä stopparilla kotio johona oltiin siinä kahareksanmais ehtoolla jotta soli se 22h ovelta ovelle. Mutta sitte oliki jo väsy, jotta laukkujen tyhjäyksen jäläkeen oliki mentävä levolle, olin aiva poikki. Unta piisas kohtuullisesti, mutta vielä meni sunnuntai ja osittain eilinenki huilin merkiis. Tänään kävin sitte apteekis ja pikkuusen kaupas ja illalliseksi laittelen makkarakeiton, sitä alakaa jo teherä mieli kun parina päivänä syätiin vaimon laittamaa kanaa. Tuula oli käyny ostoksille, jotta melekeen kaikki alöytyy jota tartti. Jotta siinä se lupaamani yhteenveto. Voisin sanoa vielä, jotta mitää ihmeitä ei tehty eikä reissattu muutaku Pattiksella, mutta mukavasti se aika kuluu siäki kotosalla tyhjää värkätes ja kirjoja kuunnelles. Nyt kattellaan pikkuusen jotta koska saataas vaunu kotio ja päästään ansaantaan, seki alakaas olla enemmän ku tarpeeseen. Son tuala reissus kumminki raha hupaa vaikka mi9tää merkillistä ei tehtykää.

Jotta vielä kerran kiittelen lukijoota ja kattotaan saanko mitää aikaaseksi tästä etiäppäin, ainaki joitaki vireoota voisin kuvaalla varsinki sitteku ollaan vaunumyyntihin päästy. Vielä meinaa olla niin kylymää jotta orotellaan kelien lämpenemistä ja sitä koska saarahan vaunu kotio. Kiitos ja anteeksi.