Ja täällä

Bangkok ja KhaoSanRoad. Falleja enemmän ku koskaa ja kieliä kuuluu vaikka mitä, mutta suomea enoo viä kuullu. Muttei me olla täälä viä kovin kauaa oltukaa. Joo, tuli sitte se valokuvauski hoidettua ja täytyy sanoa jottoli melekeen koko päivän homma. Kympiksi mentiin paikalle ja sitte alakoo rouvan hiusten laitto ja meikkaus jota kesti toista tuntia. Mun "meikkaamiseen" meniki melekeen viis minuuttia, puuteria naamaan ja väriä huuliin. Ja sitte jo aiemmin valitut vaatteet päälle ja kuvaajan käsittelyyn. Ensiksi otettiin thaityyliin ja sitte vaihdettiin asuja länkkärimalliin ja sama poseeraaminen uutelleen. Johan siinä hiki tuli vaikkoli kuinkaki hyvin ilimastootu sturio. Mutta vaimo oli kaunis ku Lootuksenkukka. Ja mää ny olin sitte mitä sattuu... Mutta sen jäläkeen oliki jo ansaattu päiväpalaa ja pöytään tuli papaijasalaattia, grillattua kanaa ja laappia kahta lajia. Possulla ja maksalla. Leo oli toki siinä vaiheessa jo vahvasti mukana. Ja koska kello ei ollu lähelläkää kriittistä kahta (silloon taukoaa viinanmyynti isoommis kaupoos) niin seuraava kohde oliki Tesco ja sen hyvin varustettu viinaosasto. Ja koska hammastohtori oli pyytäny välttämään värillisiä juomia oli ostoslistalla Giniä, Votkaa ja Riisiviinaa. Ja kaikki paikallisia toki. Gini maistuu aiva samalta ku kolomekertaa kalliimpi länkkäriversio ja votka oli votkaa. Ja kyytipoijiksi tuli valittua Tonikkia ja soodaa sitruunalla maustettuna. Toki ruokaaki ostettiin, muttei sookkaa mun hommia. Luojankiitos. Ja niin vain koitti päivä jotta lähärettihin kohti hanimuunin kakkososaa ja KohChangia. Ensiksi minivanilla tänne Bangkokkiin ja sitte pikatsekkaus joka näytti, ettei mitää mahiksia saarelle tänään päästä. Joten sisäänkirjautuminen lähistön hotelliin ja siitä se alako. Ensiksi meinas tulla paniikki ku netti näytti haluamamme paikan olevan täynnä, mutta paniikki poistu paikallises matkatoimistos joka buukkaski meille pikkasta paremman sviitin merinäköalalla! Tottahan hanimuunilla pitää tasoa olla, varsinki kakkososalla. Ja samaan hintaan kuulu aamiaaset, kuljetukset erestakaasin. Ja hinta tais olla 250€, jottei aiva maharotoonkaa. Täs ku hotlan katuravintolas istuskelen ja kattelen ohikulukevaa porukkaa niin monemmoosta kieltä kuulee. Ja kauppiaita kulukee kaupaten milloon mitäki. Aurinkolasia, sytkäreitä, tupakkiaskia ja vaikka sen mitä. Riippumatosta tuos yks Italiaano teki justihin kaupat ja kauppias ainaki näytti tyytyvääseltä. Huomenna sitte 0800 tulee minivani noutamaan tästä ja ajaa meirät Trattiin josta sitte lautalla saarelle jonka nimijän oli KohChang. Ja siellä taksi vastas joka vie NangNualResorttiin ja siellä odottavaan sviittityyppiseen kortteeriin. Mutta ennen sitä toki syärähän hyvin ny illalla ja tietty aamulla. Tänään oli tarkootus myähästää ruakaalua pikkuusen, johonki kuuteen tai seittemäänki. Loppuu se kirottu viinanmyyntipannaki. 7-eleven ku myy viinaa 11-14 ja 17-23. Siellä on paree valikooma, nämä paikalliset shopit kauppaavat vain näitä värillisiä juomia joita pyrin välttämään. Jotta tarkootus ostaa pullo votkaa. Nyt niin nätti flikka tuli kysymään jotta :"one moore" ja tottahan mun oli se otettava. Ihampa vaikka tuon hymyn takia. Osas viä kallistaa päätäki niin somasti. Vähä niinku muinaanen ylihoitaja ylitöihin kysyessään. Työnantajaki lähestyy ja kuulemma nimi komeeloo listallaki jo, että valtion määräaikaanen virka saa jatkoa. Muttei siitä enempää. Tympiä ajatellakkaa töitä hanimuunilla. Työkavereita toki voi ja pitääki ajatella ja mieles oni ollu Painija-Tero ja ystäväni Julma-Juha. Teron näin vääntävänki painimatolla ja hienoahan son kattoa ku kaveri on saanu piiskattua ittensä mattokuntohon. Juha ilimaasiki jo tuos aamusella että suaritamma muutaman yön valavontasession heti aluuksi ja voin julukisesti jopa vannoa syävämme pikkasta parempaa thaisapuskaa. Ei pitsaa. Kuulemma saan tai joudun kuljettamaan matkatavaroosnani ens kesää varten mausteita ja muuta lain sallimaa. Sekä vaatetta. Joo, kello lähentelee puoli neliää ja olis passeli aika vetäytyä vaikka siestalle viilennettyyn huoneeseen rouvan kylkeen. Pyyhkeekki pitääs olla paikalla, että pääsee ruiskuunki. Mutta täältä tähän niinku sano Einomatti Porkkakoski.