Uusiksi meni

Meinaan sitä toissaehtoota. Justihin ku oltiin menty oottelemaan pariskuntaa kulmakuppilaan ja olin sen SS-soodan eteeni saanu soi Tipin puhelin ja siellä oli Penn joka ilmoitti heidän ajaneen niin tyypillisen mopokolarin. Toista osapuolta ei ollut, mutta kaatuminen tapahtui ja tämä Roland klinikalla paikattavana. Mentävähän sinne oli ku kerran hätä oli suuri. Sinne ku pienes tovis päästiin niin lääkäri oli haavoja putsailemassa eikä siihen menttaalipuolen hoitopoikalaasen juurikaa tarttenu puuttua. Katseella seurasin ja totesin aseptiikan olevan korkeaa tasoa ja hommat sujui aika nopsastikki. Vasen puoli kraapaleilla ja ruhjeilla ja silmäkulmas vekki, muttei tikkejä kaipaillut. Tapaturma tapahtui ihan Sofian vieres ja sinne me sitte mentiin tämän paikkailtun pariskunnan kans eineelle. Paikalla ensiapua antameita maanmiehiä jotka olivat toimineet ripeästi. Penn sai pari pientä naarmua polviinsa ja käsiinsä, Ronald tosiaan pikkusen enemmän ja asiaankuuluvat tetanukset ja antibiootit. Ja niinku aiemmin jo mainittin oltiin sinne saarihyppelylle menos seuraavana aamuna ja se tietysti piti paikkaaltun pariskunnan osalta peruuttaa. Saarihyppely tehtiin pilvisellä ja alkuun tuulisellaki kelillä, aurinko ei juurikaa näyttäytyny koko päivänä mutta ei vilu silti tullu. Tip toki joutu varustautumaan hiukka paremmin, herkkä vilulle kuon. Neljällä pyssärillä mentiin ja kolmessa sai snorklata, tai olis saanu kaikis mutta yks oli olematon siihen touhuun. Matkalla tutustuimme loistaviin ihmisiin. Istuimme lähekkäin suomalaisen lääkäripariskunnan ja uusi-seelantilaisten nuorukaisten kanssa ja puhetta pidettiin suomella ja lontoolla ja mukavaa oli. Rouva oli vielä työelämässä oleva lastenpsykiatri, mutta herra oli jo jokusen vuoden ollu eläkkeellä. Juttua piisas monesta alkaen Thaimaan asioosta ja päättyen vaikka maataloustukiin... Seelantilais-sisaruksista miespuolinen oli pitämässä välivuotta ja reissannut ympäri kaakkoisaasiaa ja oli kesän kulmalla lähdössä polkupyöräilemään Eurooppaan! Aika poika! Ja vielä ittekseen menossa. Siitäki juttua piisas, mutta nuorimies oli hyvin perillä asioista ja suunnitellu tuoreena insinöörinä asian tarkkaaki tarkemmin. Eipähän siinä mitää merkillistä ollu, joka paikas vain paljon porukkaa highseasonia ku kerran mennään. Odottelemista jonkinverran, mutta sitähän se tahtoo olemaan ja se vain on hyväksyttävä. Satuttiin vielä näitten uusien ystävien kanssa samaan lavataksiinki ja hyvästejä ja jälleen näkemisen toiveita siinä heiteltiin. Pienenpienen levon jälkeen Roland ja Penn tulivatkin meidän kulmille ja nautimme runsaan ja maukkaan thai-illallisen. Ja yllätysyllätys baarin kautta kotio, mutta ihan vähä vain. Toipilas ei armahtanu ja voitti taas tuurilla pelatun poolin. Hoitelin näin tuota menttaalipuolta. Siitä toki mainittinki. Tänään sunnuntaina onki aika menny jokseenki hyvinvointipalveluita käyttäen. Parranajo, hieronnat ja Tipin hiushoito. Ja siinä välis maukas pikkulounas ihan vain vesijuomilla. Meinaan, ettäku huomenna on vapaapäivä nii ei viitti turhaa aharistusta ittellensä asettaa hankkimalla vaikka kankaisen... Pyykkejä haettaessa pariskunta tuliki paikalle ja R jo paljon parempana. Jalan naarmut jo arpeutumassa ja samoin otsan ruhje. Käsivarren vamma vielä kesken, muttei maharotoon ja selkiästi paranemaan päin. Siinä raikkaat vesipullolliset nautittuamme ja daamien suunnitellessa iltaa vierähtikin pieni tovi. Siitä me pyykkien kanssa resorttiin varaamaan ruokia illaksi ja suihkuun ja levolle. Analysointia piisaas vaikka kuinka monestaki asiasta, mutten tällä iPatilla viitti nakuttaa ja hikiki valuu. Täytyy ennen ruokaa viä ottaa sellaanen huuhtelusuihku vissihinki. Huomenna aamulla taksi noutaa 0900 ja siitä alkaa matka laiturille, lautalle ja siitä bussilla Bangkokkiin. Tarkootus olisi saman päivän aikana ehtiä kotiokki, mutta koskaa ei tiedä mitä sattuu ja tapahtuu joten varasuunnitelmana on jäädä yöski isoolle kirkolle ja kotiutua siitä aamupäivän aikana. Kunhan ny sais tämän päivitettyä niin vois mennä vaikka suihkuun taas. Joten kalinihta sitte seuraavaksi.