keskiviikko 30. marraskuuta 2016

aamujen

aamua täältä Wanglukista. Toista tuntia oon jo täs liikennettä seurannu ja siinä ohes nauttinu vaimon laittaman herkullisen pekonisen aamupalan. Toki lisänä makkaraa ja kananmunaa niinku kuuluuki. Ainoa puute oli, että kahvi oli murukaffia, en muistanu eileen laittaa listalle. Täältä tosiaan köytyy kaffiaki Tescon hyllystä, jottei renkää sitä sohjolasta rehata. Ja samoon löytyy puurovärkikki ja kummakki aiva yhtä hyviä. Kakarat on jo menny kouluhun ja taloo sillälailla hiljentyny, mutta täs ku raitin varrella asutahan niin liikennettä piisaa kaikenaikaa ja aina joku poikkeaa pihaanki. Meillon sähköportti (ei tokikaa sähköaitaa...) joka aukaastahan heti aamusta ja sulietahan vasta illemmalla. Ja onhan taloos koiraki joka sitte ilimoottaa ku viarahia pihahan tuloo. Meitäki tua raja ensiksi haukkuu, mutta ku sille pikkuusen muistutin ittestäni eioo sen koomin haukahtanu. Tipi lähärös Suphanburiin asioollensa, minen viitti tuonne lähtiä notkumahan pankkiauloos vaan jään tänne talonmiäheksi. Saatan siirtää toimipisteeni tuohin kaupan terassille, kunhan kello tuloo siihenmallihin jotta kehtaa LEOn kans kaveerata. Ja kunhan alakaa nuo rariot aamuohojelmansa. Ja siihen/niihin on viälä parisen tuntia aikaa. Tipi pukeutuu asianmukaasesti mustiin lähtiessään kaupunkille, suruaika kumminki menos ja täälä se otetahan vakavasti. Niinku tietysti kuuluuki. Länsimais ei oikeen taharota ymmärtää tätä ja sitä piretähän jonkimmoosena vouhkaamisena, mutta sitähän se ei justihinkaa oo. Mullei oo asian suhtehen mitää kummempaa, jokahinen teköö tavallansa ja silläpä siisti. Eipähän tuo ny palioa oo jos pistää mustaa päällensä asioonniille. Ja taas muuten kävi niinku melekeen joka kerta, jotta aikaansain ittelleni melekoosen nuhan. Nenukki aiva tukos ja räkä valuu kaikenaikaa. No, asia eioo tosiaankaa uus ja siihen on olemas helepotuksensa. Seki vaimolla oastoslistalla. Apteekistahan täälä löytyy mitä mielenkiintoosempia troppia, joistaki enemmän ku toisista ja sellaasenki puarin kerran löysin josta myytihin Diapamia irtomyyntinä. Mutta jäi silläki kertaa ottamatta. Antibiootit löytyy melekeen jokaasesta apteekista ja myyjä antaa sitte annostusohojeet taurin mukahan. Jottei renkää lääkärihin sen takia mennäkkää. Ja onhan meillä toki kylällä lääkäriki ja vieläpä jollakitapaa sukuhun kuuluva. Muistutuksena mainittakohot, jotta vaimon molemmat vanhemmta on tältä kylältä kotoosin jotta sanoosin 85% olevan eriasteesia sukulaasia. On serkkua, pikkuserkkua ja kummin kaimaa... Mistä nuata kaikista selevää ottaa. kysynki aina vaimolta, jotta onko kysees oikia sukulaanen vaiko ei... Naapuriistaki tuntuu tulevan sukulaasia ku vuasikymmeniä vierekkäin asutahan ja ollahan kaikenaikaa tekemisis. Ja tuosta lääkäristä voielä, että vaikka sillon tuos vastaanottoki niin tekee kotikäyntiäki ja muinoon kävi säännöllisesti anoppia lääkittemäs täs kotona. Ja siinä samalla lääkitti muukki jos sattuu jotaki vaivaa olemahan. Jokusen kerran mullekki pisti sellaasekki setit kankkuhun jotta taurit sai kyytinsä. Ja mulle aina näytti mitä ampullihin vetääsi ja totesin oivallisiksi tropiiksi. Jotta siinäki mieles on palavelut kohorillaansa. Hiarojaa enoo vielä treffannu, son sellaanen invaliirimiäs joka ajeloo täs kylällä käsin poliettavalla pyärällä ja on sitte oivallinen jäsentenmuakkaaja. Heti ku sen näen, komennan hommiin ja saa käyrä pariki kertaa viikos läskiä muakkaamas. Ja saa mainita, jottei oo hinnankiroos sekää homma, oliisko 200bht kerta. Ja kattokaa itte kurssit, minen niitä rupia teille kattelemahan. Ristus, mullon muutaki tekemistä. Ja on täs tullu ittelle kerrattua tuo lyhyt oppimäärä nesteen ja sualan määrästä. Jounin kans eileen tuos kaupalla istues puhuttihin ja eioo ollenkaa mitäänsanomaton juttu kellekkää. Yhtä tärkiä ku sen veten juaminen on sualan käyttö, ne ku pitää oikias palanssis niin ei ainakaa sen pualehen tuu onkelmaa. Nykki mullon tuas vesilasi muistuttamas asiasta, jottei vain pääse unohtumahan. Mutta nualle puluulle pitää jotaki teherä, niiton aiva liikaa täs tontilla ja pitävät perkeleet sellaastaki mötäkkää tuas pienellä peltisellä lipalla. Ritsastaki on kummit perstoontunu, jottei siitäkää oo palioa apuja. Peijoona, se unohtuu panna ostoslistalle... Tiärän kyllä paikan josta moisia sehia saa ostaa. Ainua ongelma sen kans on se, jotta osumia tuloo tosi harvahan suhtees ammuttujen laukausten määrähän. Jottei silöläkää ratkaasta tuota puluasiaa. Mutta ompahan jotaki tuumattavaa. Ja aikaa siihen. Rario Nostalkia mulla tuos soittaa hyvää musiikkia ja aiva iliman puhetta. Mutta sitä SuomiPoppia orottelen, son aina kuulunu mun suasikkiihin täälä ja siinä menee nelisen tuntia kepiästi. Ja suurempia urakootahan ei tällepäivää ookkaa, illalla Jouni vaimoineen tulee eineelle ja sitte suunnitellahan tulevaa aikaa ja kuinka junaallahan mitäki. Tipillä on pieni poikiensa (11 ja 12) hoitosetti Bangkokin tianoolla ja minen meinaa sinne läöhtiä könnäämähän vaan varasia Jounin viarashuaneen muutamaksi päiväksi. Siälon vasiliteetit kohorallansa ja puhumista piisaa niinku aina ennenki. Ja saatetahan teherä jokunen piäni trippiki. Tästä hyvänmatkaa kohti Burmaa asuu Taisto jollon aiva loistava sohjolasta hankittu sauna ja sinne mennähän sitte ottamahan oikiat kunnon löylyt. Tai alustavasti on näin suunniteltu ja saattaa hyvinki toteutua tuoki reissu. Mutta nyt tairan käyrä kaupalla ja nauttia jokapäivääsen enerkia/vitamiinijuaman. Ei soo olutta kumminkaa. Son sellaanen Ginseng-pohojaanen juama. Mutta ny täältä tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti