olipahan

taas vaihteeksi haastava ajokeli ku Polovenkyläs käytiin. Pikkutie tosi kuoppaanen ja osittain sohojoonenki, mutta onneksi liikennettä ei juurikaa ollu, vaikka tarkkana saa olla sen suhteen, jotta joskus saattaa joku tulla vastahan justihin siinä mihinä et sitä kokaa osaa orottaa. Mutta takaasin ku lähärettiin niin satoo silikkaa vettä, mutta ei ollu viälä aiva pimiä kumminkaa. Mutta siäläs aatihin maistella taas Isanin ruakia, ovat sitte erimoosia mitä Tipin kotiseuruulla ruukatahan teherä. Mutta hyviä olivat ja kaikkia piti ainaki maistaa. Kotona sitte totuttu fillaroonti, mä ensiksi 40 ja sitte Tipi 14 minuuttia. Sauna päälle ja sitte pienenpieni iltapala. Nyt sitte pian jo levolle ja kohti kuukauren viimmeestä päivää.