iltapäivä

oli taas oikeen mukava ja mukava oli istua takapihalla Sinuhea kuuntelemas

ja taas sattuu niin, ettei tuuli juurikaa tuohon osunu ja näin oli mukava tovi siinä nautiskella sitä reevitamiinia. Kaverit laitellu viestiä ja kuvia eteläosasta maata, siälä eioo juurikaa päästy kelistä nauttimahan ja justihin uutisiski kerrattiin onnettomuuksia joita sattunu aika runsaasti. Koronasta en viitti nakutella mitää, jokahinen saa varmasti siitä aiva tarpeeksi tietoa ja ei mun miälipiteillä oo juurikaa merkitystä. Seuraan jokseenki aktiivisesti ja koitan suarattaa niitäki aiva ittiäni ajatellen. Rokotuksia toki seuraan, varsinki sitä, jotta koskahan alakaa olla meirän vuaro... ei vissihin aiva heti kumminkaa, mutta toivottavasti ennen kesää kumminki, jotta kerittääs saara se toinenki ennen syksyä. Ja tiätysti toivomus olis, jotta matkustus olis maharollista ja päästääs sinne mihinä ruukatahan talavi olla. Mutta sen näyttää aika, niinku monen muunki asian. Kuninkaallisista vielä senverran, jotta siton kovaa tuumannu, jotta kenen aikaansaamat on niitten omaasuus? Ei noo itte mitää teheny niitten etehen, kauppaa korkeintaan saattanu joku joskus satoja vuasia sitte teherä. Kyllä se omaasuus on tehty tyätätekevien selekänahoolla, samoon niinku on rakennettu ne lukuusat linnat sun muut vastaavat. Ja sama koskoo kuninkashuaneita joka pualella, ei vain täälä euroopas. Ja mitä ne sitte tuottaa? Yhteiskunta pitää niitä yllä ja se eioo aiva halapaa mihinää. Thaimaan kunkku on maailman rikkaimpia ihimisiä, monellakilailla mitattuna, mutta mitä se teköö kansalaastensa etehen? Ei sitte juuri mitää, ei muutaku reissaa naisineen euroopas hotellien riasana. Ja se kuninkashuane eioo piäni joka nauttii kaikesta valtion kustannuksella, vaikka kuinka omaasuutta onki. Ja sama koskoo tosiaan kaikkia kuninkaskuntia. Onneksi tästä meirän maasta ei kumminkaa sellaasta tehty, vaikka lähellä oli seki. Oli musitaakseni jo kunkku valittunaki, mutta ei sitte kumminkaa astunu vlataansa. Ja soli hyvä se. Vaikka eioo itsenääseksi valtioksi kasvaminen heleppoa ollukkaa, mutta on sellaasena kumminki pysyny. Siitä kiitoksen sotaveteraaniille ja muille osallistuneille. Mutta nyt päätän tämän osittain paatoksellisenki nakuttelun ja siirryn pian puali seittemän ja ihanan Ellan seuraan.