tänään

päivä alakoo kohtuullises kelis, lunta sateli joka sittemmin muuttuu rännäksi ja veteksi. Jotta taas haastava ajokeli, mutta hyvin selevisin. Taas. Illalliseksi oliki sitte taas suurta herkkua, eileen kalastajan tuomaa tuoretta silakkaa fileenä. Tein oikeen vanhan kaavan mukaan silakkapihivit, käytin ruisjauhoja ja kuivattua tilliä. Ja riittävästi sualaa tokiki. Ja paistoon kohtuullisen runsaas vois, jotta olipahan maullaan! Tipiki veteli aiva kaksinkäsin... vaikka taikut onki hyviä syämähän kalaa ja eivät koskaa valita ruaroosta, jotta aina kaikki menöö. Nyt on sitte maha täynnä ja tuos lautasella vielä muutama pihivi jäliellä, mutta taitaa siitä mennä vaikka näkkärin päällä... Toinen puali silakoosta jäi käytettäväksi tuonnempana, pitääki tuumata, josko tekis vaikka perinteesen silakkalaatikon? Tai sitte paistan vain sellaasenaan ja tokiki vois! Ja siihen pikkuusen hyvää Kreetalaasta oliiviöliyä, mutta ei liikaa, vain terveyrellisistä syistä. Samasta syystä otan sitä oliiviöljyä aamuusin sellaasen reilun lusikallisen. Jotta näin se meni tämä päivä, nyt toisella korvalla mäkikisaa ja toisella jotaki muuta.