olipahan

taas silimiä avaava reissu, varsinki tuon myrskyn suhteen. Mutta ensiksi alakumatka. Se sujuu yllättävän sutkiasti, kunhan niistä hirastaVISTA TIETÖISTÄ PÄÄSTIHIN NIIN PÄÄSTELTIIN OULUUN SUHTEELLISEN NOPIASTIKKI JA TAVOOTTEENA OLI LIMINGANTULLIN PRISMA JOHONA OLTIHINKI PIKKUUSEN ETUAIJASKI JOPA. SITTE RIUSKAT OSTOKSET JA PIKKUUSEN ROSKARUAKAA KITUSIIN JA TAPAAMHANA KAV... EIKU NAAMATUTTUA. SIITÄ SITTE PIENEN ESITTELYN JÄLÄKEEN SUUNNAKSI PANIMO Makia. Sorry, jäi hetkeksi capsi päälle... Panimostahan oli sitte pikkupakko teherä ostiksiaki, mäku tykkään paikallisist aolusista ja olinhan jo päättänykki, jotta tipaton päättyy tänne Jokijärvelle... No, siitä sitte parituntinen ajo Taivalkoskelle ja tosiaan nähtiin kunnolla myrskyn jättämät jäliet! Olipahan mettää kattunu ja palio! Taivalkoskella sitte piipahrus Päätalokeskukses siinä kiriaston kupees ja samoon Jalavan kauaps. Sitte tankin kautta kohti Jokijärveä ja sitte oliki oikeen myräkän jäliet näkyvis, välillä justihin mahtuu autolla ajamahan ku oli raivattu kapoonen ura. Ja puita oli kaatunu satoja yli tien ja sivuja pitkin. Koko matkalta, ja soli 20 kilometriä. karmiaa kattottavaa. Mutta tääläki oli kaatunu puita, aika lähellä tätäki mökkiä. Mutta ei maharottomia kumminkaa. Mökki aika ok, vaikkka pikkuusen vanhahkosti laitettu, sähköpistokkeita eioo läheskää piisalle asti ja toivomista oli moneski asias. Mutta päriätähän kumminki, kunhan saarahan peti aikahan ja tuli takkahan... puita eioo vielä kuulunu, mutta soitan kohta niitten perähän...