4/4

elikkäs Liisantuvan perehrytysjakso sitte taputeltu. Kaks iltaa ja kaks aamua sai aikaan eres jonkimmoosen käsityksen paikan systeemiistä, vaikkakaa ei aiva kaikkia, niin kumminki senverran jotta osaasin siälä jotaki teherä. Jotta nähtäväksi jää sitte, jotta koska tulis tarvetta ja kuinka se sitte muuhun kulloonki sopii. Ku ei täs kumminkaa voi jatkuvasti olla valamiures, jotta koska soitetahan ja koska tarttoo. Kattotahan sitte sitä ku sen aika tuloo. Mutta mukava kokemus ja palautti monta asia amieleen omalta uraltaki. Valmistuin Vajaamielishoitajaksi Hämeenlinnan Sairaanhoito-oppilaitoksesta jouluna -83 ja jo kouluaikana olin Hattelmalan (psyk sairaala) töis ja heti valamistumisen jäläkeenki. Sitte jatkoon Honkalammen keskuslaitoksessa Liperis johonka muutettiin. Jotta kokemusta alalta on enemmän ku monella koko uraa. Mutta paikat on aina erimoosia ja onhan täs vuosikymmenten aikana tosiaan monet asiakki muuttunu monellaki tapaa. Asukkailla on aika hyvä asema, niin itsemääräämisen ku monen muunki suhteen ja sehän on vain hyvä asia se. Näillä asukkailla on lähiomaisina lähes kaikilla sisko tai veli, ikää kun alakaa karttua niin vanhemmista on aika jättäny jo ajat sitte. Mutta tästä tarinaa sitte joskus toiset paremmalla aijalla. Nyt orottelen, jotta soittaako Erik, onko saanu auton valamiiksi. Mutta silläkää eioo paniikkia, huomenna ei tartteta autoa oikiastaan kuinkaa. Jotta näin on työviikko pitkästä aikaa taputeltu ja saa olla itteensä tyytyväänenki, monellaki lailla.