Kuntosalilla

tänään ja oli erittäin mielenkiintoonen kohtaaminen. Paikalla oli vain yks kuntoolia ja hän oli lähes kasikymppinen nainen, siinä sitte juteltiin niitä näitä ja löytyi pieni yhtymäkohtakin kun hän kertoi tavanneensa äitini muinoon. Rouva ilmeisesti halusi kertoa tarinaansa ja minä sitte kuuntelin. Oliki mielenkiintoonen tarina ja se alkoi siitä, kun hänen äitinsä kuoli ja hänelle kävi ilmi, ettei hänen isäkseen kuvittelemansa ollutkaan hänen biolookinen isä. Tapahtumat johtivat jonnekkin sota-aikaan jolloin äitinsä mies oli rintamalla ja paikkakunnalla sotilaita muualta... Ja kuinka ollakaan, hänen oikia isänsä asui kohtuullisen lähellä, mutta eivät oisistaan itenneet mitään ja tämä piolookinen isä kuolikin jo kun tämä rouva meni 60-luvulla naimisiin. Kertomukseen kuului nämä uuret sukulaaset ja niihin liittyvät kuviot, jotta melekoosta tarinaa rouva pukkas siinä ja kohtuullisen lyhkääses aijas. Siinä yhyres ihimeteltiin, jotta kuinka suliettua elämä silloon muinoon kumminki oli, palio salattiin asioota jokka tiärettiin olevan olemas, mutta ei haluttu niitä julukiseen tiatoon. Nykyään maailma on jokseenki avoomempi monien asiootten suhteen, vaikka esimerkiksi homot sun muut hyväksytään aiva erilailla ku vaikka silloon sotien aikana. Mutta ihiminen eioo juuri miksikää muuttunu, tavat vain pikkuusen hinostuneet ja yhteiskunta avoomempi. Ainaki näin siinä tuumattihin. Rouva oikeen kiitteli mukavasta keskustelusta ja minä kans, ja toivottelin kaikkea hyvää. Hoitaa kotonaan lähes liikuntakyvytöntä miestään ja asuvat vielä sivukylillä, jotta hattua päästä moisen rouvan kohoralla. Jotta tämä piti oikeen kirioottaa, tuonne sosiaalisehen meriaan en tarinaa viitti laittaakkaa. Toki rouvan nimiki tuli seleväksi, mutta se eioo ollenkaa oleellista, tarina sinällään on.