torstai 30. tammikuuta 2014

Kiinalaasta uuttavuatta

Vietetään tai ollaan tavallaan jo vietetty toista päivää. Tip jätti yhteisen peittomme lämmön varmaan jo kohta neljän jäläkeen aloottamalla seremooniat ja ruokien asettelun pihatemppeleille. Mä jäin jäläkilämpöön vielä, mutta nousin jo ennen kuutta kumminki ku koko taloo tuntuu olevan hereellä ja pihalla paukkuu kaikenmaailman papatit ja suuremmat paukahroksekki. Pian sen jäläkehen ku olin aamuusen vöhöriääsen teeni juanu niin alakoo se ruakien takaasinkantaminen ja sitte saiki luvan perästä ruveta syämähän näitä justihin laitettuja ruakia. Ja hyviä ruakiahan nämon kaikkityynni. Ruaat on joka vuasi samammoosia, ainaki periaattees. Ja herelmiä piisaa syärä asti, niiton aiva liikaaki, jotta niitä saa pitää julukisestikki tariolla. Ja munkiillekki on tehty ruaat ja hakivat ne tuosta portin vierestä niinku joka vuasi tekevät. Ja jotaki muutaki munkiille ruukatahan lahajoottaa, yleensä joitaki tarpeellisia henkilökohtaasiaki tarvikkehia. Niinku saippuaa, pesuainehia ja muuta jota jokahinen päivittäänsä tarttoo, niinku oon maininnu, ei kirkko elikkäs temppeli saa valtiolta lantin lanttia vaan kerää tulonsa ihimisiltä näinä juhula-aikoona ja muutoonki. Ja kansan käsi on karttuusa. Ja eihän nämä ruaat turhuutehen mee, kaikki syärähän aikanaansa ja haittaako tua mitää jos joku herelmä kerkiää mennä piloolle? Kello lähentelöö yhyreksää ja moon jo ollu yli kolome tuntia hereellä. Ei tämä toki harvinaasta oo, toistuu joka vuasi ja alakuhun nousin heti ku Tipkin, mutten enää viitti nousta ihimettelemähän. Kaikki menöö totutun kaavan mukahan. Nyt pikkasta paremmat aamukaffit. Eileen taas kattelin paikallisen Tescon kaffitariontaa ja oli siä jonkisorttista suaratinkaffiaki, mutta paahto aiva tuntematoonta. Tais olla ranskalaasta tai vastaavaa. Onneksi on omat resitentit mukana ja saa nauttia kunnon kaffista. Jokus aattaa tiätääki jotta kaffi eioo mulle aiva merkityksetöön asia, ei varsinkaa sen vahavuus. Kakarakki oli noussu jo ennen viittä ja tuala ne ny nukkuu olohuaneen lattialla, olivat nukahtaneet kesken juamiensa. Sainki justihin tiätää jotta huamenis mennään Auyttanianiin (ei tainnu mennä läheskää oikeen) eli kumminki niille paikoolle josta kuningaskunta on saanu alakunsa joskus 1300-luvulla. Mielenkiintoonen paikka ja aina näköö jotaki uutta. Nyttuli niin palio häiriötekiöötä jotton paree panna kansi kiinni ja ruveta kaffittelemahan tämän munkin kera. Siis tipin velien joka munkkina läheeses temppelis. Nottei tuu väärinkäsityksiä. Naapuri haluaas ostaa meirän vanhan mopon ja tuli tuahon rahojensa kans, mutta sanoon jottei tuu kauppoja nualla summilla. Tuumakkohot viä. Sen mopon se kumminki haluaa. Aika tavaran kaupitteloo. Tua se ny potkii renkahia ja katteloo kovaa päälle... Käsken sen ehtoolla takaasin ja nostan pullon rommia pöyrälle ja alootamma kaupanteon. Uus vastaava maksaa siinä 1500€ ja tuo on vain kolomisen vuatta vanaha ja tosi hyvällä pirolla ollu. Mutta se kaupanteoosta. Jos ny lähtis kioskille lukemahan uutisia ja kuuntelemahan vaikka rario nostalkiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti