eilinen

päivä päättyy vierailuun Suphanburin sairaalaan jossa Tipin veli (se jokoli munkkinaki) toipumas jonkimmoosesta aivoleikkauksesta. Olipas aikamoinen kokemus seki. Isoo aula jossa matalilla väliseinillä erotettuja soluja joissa kussakin kuutisen potilasta joita sitte omaaset pääasiallisesti hoitamas. Sieltä löyty aikalailla kuivettunu mies hengityslaittees ja muutenki piuhoohin kytkettynä. Puhetta ei tullu, mutta silimät seuras kyllä liikettä ja näkyy jotta kaikki kamarie ei sentään ollu kylymänä. Hoitajat käyy vain antamas lääkitykset ja vastaavat, muuten omaiset hoitaa. Nytkin paikalla potilaan tytär joka yöpyny siellä ties kuinka monta yötä kovalla lattialla jossa vain huopa ja tyyny. Nyt sinne jäi tämän mainitun tyttären kera hänen kaverinsa helepottamaan hommia. Tuli mieleen, että ei meirän suamalaasten (varsinkaa) pitääsi juurikaa valittaa sairaalaoloosta ja yleensäkki hoitamisesta. Viivährimme siellä tunteroosen ja jokseenki veti hiliaaseksi. Sitte pitiki pysähtyä eineelle ja riipasta muutama lasillinen LEO:a ku niin rupes kurkkua kuivaamahanki. Toki Tipi syäpääsi kohtuullisen iltasen, olihan kello jo kahareksan kantturoos. Nyt täälä terassilla nakuttelemas ja pian taas kohti SamChukkia ja asioontia. Tipi teki arvion ja nuo ovien ja ikkunootten moskiittoverkot menee uusintaan, jotta ei siinä sitte muutaku kohti ko. alan liikettä. Samalla hankittaneen tuon pihamökin fiksaamiseen tarvittava puutavara, toivottavasti löytyy pienemmällä vaivalla. Jaa, mutta kelistä enoo vielä maininnukkaa. Son oikeen oivallinen ja veikkaasin mittarin näyttävän pikapualiin yli 30 astetta varios. Jotta kelepaa oikeen hyvin. Ja kotimainen ilimatieteenlaitos ennusti tänne vesisaretta, mutta kun tuonne taivahalle katteloo niin ei oikeen siltä näytä... Vaikkaei se pahaa tekisi, joka paikka niin kuiva jotta sais vaikka sataakki niin ei tarttisi kastella. Kasvit aiva huutaa vettä, melekeen äänen kuulooki. Mutta nyt matkaan tästä notkumasta.