yks asia

mua on (taas) naurattanu, son tua naisten jouluhössötys. Pitää siivota yätä myäten ja paistaa jos jonkimmoosita torttuaj ja piparia aamutunniille asti. Ja sitte mennä päivä silimät sistis ja aloottaa taas ehtoolla se sama loppumaton souvi. Välillä ei tosin tiärä itkiskös en naurun tilasta. ONNEKSI ei tartte tuohon milläämuatoa osallistua ja voisin jopa vakuuttaa, jotta tämämmoosesta joulunviatosta tuloo meirän kohoralla pysyvää. Eipä sillä, että vaimoni olis mikää jouluihiminen, ei vaikkon ristillistä kouluaki aikoonansa käyny. Ja tämon tiätysti mun oma miälipire jonk apirän kumminki, tykättihin siitä tai ei. Jokahinen saa valita itte tapansa joulua/sen aikaa viättää, tämä vain tuntuu sopivan mulle. Ja juuri saamani virallisen tiaron mukaan viarashuane SiPrachanin suunnalla on erelleen mulle varattuna ja rupian järiestelemähän kyyritystä em. osootteesehen. Kello eioo viä yhyreksääkää, jotteioo mitää kiirusta. Jounin tyänä nouratehtahan klo 12-systeemiä... Mutta josko olisin enempää tuasta joulusta vuarattamatta, uus vuasi onki sitte toinen juttu. Siihen täälä satsatahan enemmänki. Mutta nyt kattelen vähääsiä varustehia kasahan ja orottelen kyytimiähen valapastumista.