jotta torilla

piti kumminki viälä käyrä ja niin oli ajatellu moni muuki. Parkkipaikat aiva täynnä ja melekeen sain tukkimalla tukkia jotta maharuun sinne sekahan. Ja sitte käsivarret puuruksis sai kantaa kassia poikineen. pitiki yhtäkkiä ottaa sitäsuntätä ja viälä tuataki... Ja painoo ku synti ku niitä muavipussia sormihinsa pujotteli. Nyt on menos se aiemmin mainittelamni polttotilaasuus ja paukuttelevakki melekoosesti. Melekeen rupesin poteroa kaivamahan ku alakoo jyske ku Taipalehes... Mutta tulipahan täyrennettyä herelmävarantoja aikalailla reilustikki ja ny piisaa ananasta, klementiiniä ja vaikka mitä. Jotta kattotahan mitä iltaeineeksi pöytähän ilimestyy, ostettihin niin monemmoosta ja tualta köökistä jo kuuluuki sellaanenki huhmarin jytke jotta jotaki hyvää siälä valamistuu. Tairan pistää tonttupipon päähäni ja ruveta orottelemahan mitä tuleman pitää. Kello tuli justihin neliä ja kaikkihan muistaa, jotta mollahan teitä viis tuntia erellä. Teillä vasta lähestytähän keskipäivää ku me jo kallistutahan iltapualehen. Näin se menöö. Mutta rattoosaa aattoa kaikille, olokaa kilttinä ainaki silloon ku pukki tuloo. Moon kaikenaikaa. Melekeen ainaki. Ja aiva niinku kiusaksi tämä rupes takkuamahan ja ei millää suastu julukaasemahan. Ei vaikka kuinka kikkaaloo. Eikä eres tallenna luannokseksi, jottei siihenkää passaa uskoa. Eipä sillä jotta maailma mitää menettääs vaikka kaikki nämä nakuttelut pittiavaruutehen katoaaski, saattaas joku jopa huakaastakki. Mutta mulle tämon omanlaista terapiaa ja varsinki ajakulua. Saa jollakilailla purkaa ajatuksiaan, tai ainaki osaa niistä.