torstai

menny suunnitelmien mukaan. Eilinen toinen covid-piikki ei aiheuttanu minkäämoosia oireita, ei eileen eikä tänäänkää. Ensimmääsestä tuli seuraavana päivänä päänsärky ja väsymyski, mutta tästä tosiaan ei mitää. Ja soli se AZ molemmilla kerroolla. Tipi meni aamusta mustikkaa noukkimahan kovaa tuttuhun paikkahan ja mä sillä välillä koriaamaan rikkoontuneita tuoleja vaunulle. Sainki molemmat tuolit korjattua käyttökuntoon hyvin pienellä vaivalla ja satsauksella. Pientä ihmimies-tyyppistä toimintaa niin homma tapahtuu. Mutta aina sitä jotaki keksii ku aikansa tuumaa erimoosia ratkaasuja ja jos/kun ei kaupasta löyry niin sitte jostaki muualta. Nyt löytyy aurauskepista (muoviputkesta) se apu, siitä pätkä ja se pituus-suunnas halaki ja sitte klemmariilla kiinni murtuneesehen kohtahan niin johan rupes tuali pysymähän kuosis. Tuolin pitääs kestää 135kg, mutta ei kestäny ku reilun vuaren mun painoa ja en paina ku 104kg nyt justihin ja en koskaa oo niin palioa painanukkaa. Nyt säilytän kuitin ja jos levähtää ennen, niin BILTEMA saa pikkuusen kiukkuusen asiakkaan tiskilleen. Mutta sitte mustikkasession jäläkeen kotio ja popiat tyänalle, onneksi Tuula kerkis taas kökkään ja saatiin mukavasti hommat hoirettua ja kyyttäsin valamiita tuatteet Tuulan varaston jääkaappiin orottamahan huomista noutoa. Mutta sitteku ruvettiin kattelemaan mustikootten siivoukses/putsaukses tarvittavia välineitä, ei kaikkia löytynykkää ja siinä kiukkupäissäni sanoon, jotta ollaan vissihin pöliyyttämme vieneet ne kirkolle varastoon... eiku autoon ja hairaamaan ko. tarvikkeet. Nyt Tipillä menos mustikootten putsaus. Ja jos joku mulle valittaa hinnasta (50€) niin saatan keskeyttää myynnin ja kehottaa valittajaa menemään itte mettään. Ja kaikki ei vissiin ymmärrä, jotta ne mustikat ei itteksensä tuu sieltä mettästä sankoon, jotta vaatii pikkuusen muutaki ennenku ovat putsattuna laatikos. Ja me myyrähän ne laatikos, jotta ei tartte sankoja kuinkaa vaihrella eikä kustantaa. Joskus on saanu eurolla sankoon, mutta ei aikoohin ja tuohon hintaan eioo varaa anataa mitää ilimaaseksi. Ja eioo ilimaasia ne laatikokkaa, muistaakseni sen euron kipales. Mutta se mustikoosta, jono muarostettu ja se laillansa etenöö sitämukaa ku mustikoota saarahan noukittua. Nyt kello lähentelöö seittemää ja tairan pian vetäytyä levolle. Ruaaksi laitoon Kimarasta hankkimiani paneerattuja kalajuttuja ja siihen lisukkeeksi maustettuja wokkivihanneksia ja kermaviilisoosi. Hyvin kelepas poimurillekki eikä varsinkaa tarvinnu ruakaa laitella. Jotta osaanhan mäki ruakaa teherä, oon aina osannu ja teen toki viäläki. Vaimon suasikkia kasvis-nakkikeitto ja kalakeitto. Makaroonikoteloki menöö hyvin ja samoon muukki laatikkoruaat. Mutta pääasiallisesti meillä syärähän vaimon tekemää thairuakaa, se mulle amistuu parahaate. Olikos se eileen ku otin omasta (siis sankoosta) maasta perunat ja nautiskelin voin ja sillin kera. Siihen ruakaan Tipi ei sattunukkaa enkä eres orottanu sitä. Mulle piisaa nuo perunat mitä tuosta sankoosta tuloo, olisko vielä pari keittokertaa ja saattaa osa jäärä vaikka rillattavaksiki. Saattaas maistua pekoniin käärittynä... Mutta nyt telekkaria pikkuusen, dokkari vaikutusvaltaasista anisista ja nyt alakoo Nancy Reaganista kertova juttu. Jotta sitte sen parihin.