Kurikka

oli laillansa hiliaanenki, ylsi justihin samahan ku viime viikollaki, mutta seki oli alakanttiin... Mutta niin se vain päivä meni siinä kohtuullisen mukavasti, ei pirä valittaa, näitä hiliaasia päiviä aina sattuu ja varsinki näin loppupualella sesonkia. Lokakuu sitte alootettihin ja maskisuasituksekki sitte pikkuusen muuttuu, nyt on sitte omas harkinnas koska ja mihinä käyttää. Justihin kävin tuas (polokumasiinalla) Kimaras ja havaattin, jotta vain muutamalla oli enää rätti naamalla... varmahan arvaattaki, jotta mitä miältä moon moisista kapistuksista. Niistä eioo ratkaasevaa apua tämän epiremian kans, son enemmänki kosmeettista koko touhu niitten kans. Enemmänki kiinnitän huamiota turvaväliihin ja siihen, jotta ei pirä tukkia joka paikkahan. Ja käret piretähän puhtahana ja kaupas saatetahan sitte sitä käsiresiäki pikkuusen suhauttaa. No, se siitä epireemiasta. Tai ai aiva viälä, piäni katsaus Thaimaan tilanteeseen. Siälä ollahan (muka) kovaa aukaasemas turistipaikkoja, mutta ku turistit ei oikeen uskalla mennä sinne ja pirän sitä kutakuinki käypänä pelekona. Tilanne siälä eioo ollenkaa niin hyvä mitä jostaki lähteistä annetahan ymmärtää, kyse on eneemminki siitä jotta kuinka ja mitä tiaarotetahan. Hallitus ei miälellään tiaroota aiva torellista tilannetta, sitä koitetahan pikkuusen kattoa turismin kannalta suatuusammilla linssiillä. Mutta kumminki, me ei olla sinne menos ja se on justihin ja ainoastaan siitä syystä, jotta liikaa uhkia ja epäselevyyksiä ja viälä karanteeniaki kaiken lisäksi. Jotta se sitte siitä ja joskus lisää. Nyt on tämä päivä paketootu ja mulle jäi justihin sopivasti possua keltaasella currylla, jotta meen sen syämähän ja sitte pistän itteni hetkeksi soffalle vaaterihin.