Kurikka

oli nyt sitte vissiin se heikoin lenkki tällä viikolla, oli siksiki hiliaasta ja voirahan sanoa, jotta tulos oli heikko koko sesonkia kattoes. Hiliaasta tosiaan oli, jotta meinas aiva nukuttaa välillä. Ja alakuki takku spikkuusen, paikalle oli meinaan tullu liha-auto ja tartti kans voimmavirtaa ja ei kummallakaa jakajaa... jotta ei muutaku hakemahan sellaasta, ja eihän sitä löytyny ensimmääsestä paikasta eikä toisestakaa, mutta vasta kolomannesta löytyy ja saatihin virta jaettua kaharen kesken. Sanoonki I-Racinkis, jotta sitte olis pitäny ajaa Jurvahan ja Sjöblomin rautakauppahan, siälä niiton hyllys. Ja olishan mulla ollu kotonaki, mutta oli täs kesän aikana jääny pois autosta. Tapani oli sillävälin laittanu kasvihuoneen valamiiksi, asentanu uuret levyt (nyt ovat pleksiä ja kestääki aiva eri lailla) paikoilleen ja nyt sitte voisin sanoa niitten pysyvän paikoillaan. Lisäksi vielä huputetaan koko hökötys pressulla ja sitte putsaillaan lumia pois, jotta saarahan sitte keväällä ottaa kasvihuone vuoren paussin jäläkeen taas käyttöön. Suunnitelmia on jo piisalle asti, mutta niihin sitte ku on niitten toteuttamisen aika. Suunnitelmat eioo mitää ennen toteutusta, jotta se siitä. Veteraaniveljen (tarkootan tällä kriisinhallintaveteraania, meillehän tuo status myännettihin jokusia vuasia sitte) apuun voi luottaa ja varsinki täs tapaukses ku tuli omalta kylältä ja kovaa tutulta kaverilta. Vaikka ei olla kovin useen tavattukaa, niin ystävyys on aina voimmakas ja se veljeys joka joukoos on hankittu toimii aina! Jokohan tuli tarpeeksi kehuttua? Enkä eres tiätä, jotta lukooko Tapani tätä. No, mutta nyt kumminki kaikki asiaankuuluvat askareet tehty ja pian uutisille ja sitte levolle. Huomenna sitte taas tuttuun paikkaan päiväksi ja kattotaan, uusiiko Jurva taas ykköspaikkansa.