eilinen

nakuttelu jäi verraten vähääseksi monestaki syystä. Oli ne hankinnat ja niitten myätä niitä paperihommia ja muuta orkaniseeraamista. Ja siksitoiseksi läheskää aina eioo mitää asiallista nakuteltavaa, näihin rutiiniihin varmaan on moni jo kyllästynykki j aei siksikääv iitti lukia. Ei täälä maalla mitää mullistavia tapahru, ei juuri koskaa. Tämon sellaasta taswaasta olemista normaalien asiootten paris. Ja omat tuumaalut nyt on sitte mitä sattuu olemaanki, son seki tuurissaan jotta saako jostaki asiasta kiinni ja kuinka siitä sitte innostuu nakuttelemahanki. Hammasrintamalta ei uutta, kivut melekeen olemattomia ja tänään voi jo alakaa syäräkki melekeen normaalisti, jokaasen ruakaalun jäläkeen vain erikoosella suuvetellä purskuttaminen hoitona. Lisäksi toki kuuri vielä päällä, jotta huomenna vasta se loppuu. Mutta nyt meinaan syärä ehkä viimmeesen puuroaamiaasen, en löytäny enää oikeita kaurahiutaleita enkä viitti lähtiä kauempaa hakemaankaa, jotta pian menöö mikroon viimmeenen puurosetti. Kylykeen paahtoleipää juustolla, eileen löysin Tescosta emmentaalia yksittääspakattuna, jotta sitä sitte leipien päälle. Sen chililöörtaakin jätin tälläkertaa ottamatta, menee pelekällä juustollaki oikeenki hyvin. Ja niin meniki. Temppelillä lienee jotaki tiarotettavaa ku kaiuttimista on jotaki tekstiä pukannu jo tovinki. Musiikkia eioo, jotta kukaa eioo kuallu. Sen musiikin poliennon mäki tunnistan. Mutta nyt on Outlander-Matkaajan uusimman jakson vuoro ja sen katton isoolta ruurulta. Nyt.