alakaa

tua sämpylätaikina tulla aivaku ittestään ja aina sama setti. kuutisen kohtalaasen kookasta sämpylää on passeli määrä. Nyt taikina saa nouseskella iltaan asti, välillä käyn sitä nyrkkeelemäs kasahan ja saa jatkaa nousuaan. Sitte kahareksan kantturoos otan ja leipaasen ja pikkuusen nostatan viälä, sitte uuniin ja pian on lämmintä sämpylää jonka päälle sitte voita... ja eiku kohti virsiaukkoa. Vaikka mun aukosta ei juuri virttä kuullakkaa, mutta kuulin tuan justihin jostaki mainoksesta... siinä nuarimiäs teki heleppoa ruakaa, pisti lasihin pikkuusen oliiviöliyä ja rikkoo sinne pari kananmunaa ja veteli sitte siihen mainittuhun aukkoon. Ja onhan se hyvä ruaka tuaki, oon itte tuata aikoonani harrastanu palioki ja yhteen aikaan mulla oli aina hyvää oliiviöliyä josta aamuusin otin aina sellaasen pualikkaan napsulasillisen ja eetvarttia seki teki. Pitääs vain aloottaa uurestaan moinen kuuri. Huonoa se ei ainakaa teheny, jotta sen voi ottaa vaikka uusiksi. Kreetalaasta neitsytöliyä vain ja sillon hyvä aloottaa. Nyt on muuten jo kuures vesipäivä eikä yhtää tee mitää miäli, nykki lasis palio jäitä ja sitte kolaa. Vaikkei se niin hyvä juama ookkaa, maistuu välillä ku oikeen janottaa, siihen loraus sitruunatiivistettä niin maistuu oikeen passelilta. Bang innostuu remppaamaan yhtä moponraatoa, siinonki sopivaa puuhaa nuarellemiähelle ja sanoonki nualle muille, jotta antavat poija touhuta rauhas. Ei siinä kaikkien tartte olla vahtimas ku yks teköö, sitte muka vielä neuvovat eiväkkä tiärä mistää mitää. Son näis montakertaa ärsyttävää ku ovat niin kovaa tiätävinään kaikesta, mutta eivät tiärä oikiasti mistää mitää. Oon sen havaannu montakertaa tälläki reissulla, neuvojia enoo ottanu ollenkaa kuuloonki, oon neuvonu poistumahan paikalta: LEU,LEU-tyyliin. Elikkä liukkaasti sitte! Kerranki ku oli yks sähköonkelma niin Pau intoutuu neuvomaan sähkömiestä, mutta keskeytin ja komensin tämän tiätämättömän pois ja selevällä suamenkiälellä kerroon sähkärille mistä on kyse, näytin samalla onkelmakohorat ja ei aikaakaa ku homma oli hoirettu. Ja justihin niinku mä (Jarin ja Jounin neuvoosta toki) olin näyttäny. Silloon sanoon tälle tiätämättömälle, jotta kun asioosta ei tiärä mitää, on paree olla aiva hiliaa eikä sekaantua kuinkaa. Ja monta muutaki kertaa on käyny vähä samoon, nuatten ovien maalauksienki kans meinattiin neuvoa, mutta torppasin senki heti ja tein justihin niinku olin suunnitellu ja sitteku nämä sen hoksasivat niin johan alakoo pulina. Sanoon, jotten oo ensimmäästä kertaa maalaamas, jotta oon maalannu jo silloon ku kaikki ovat olleen viälä kutinana isänsä haaroovälis... ja son taivahan totuus. Tirrin Kyöstin hommis olin ennen armeijaan menoa ja siälä opiin maalrin hommista aika palio, mutta viäläki niillä opiilla täälä päriää. Sohojolas ei enää kuinkaa, ku eihän tikkailta saa mitää teherä ja silloon Karin kans vain jatkettiin jortikkaita aina ku tarve siihen tuli ja oliva tpisimmillään aika korkeita ja vaikiasti siirrettäviäki. Ja raskaitaki, mutta silloon oltiin riskis kunnos ja jaksettiin vaikka mitä. Ens kerraksi mullon sitte suunnitelma ottaa ja käsitellä uluko-ovet ja ikkunaluukut ja ne irrotan ja hommaan pukit joitten päällä saan aina sivun kerrallaan hioa ja sitte lakata ja kullata koristeosat. Hyvin suunniteltu on jo osaksi tehtyki, eikö vain? No, suunnitelmia voi aina teherä ja niitä voi aina muakatakki. kello lähenöö kuutta ja puali seiskaksi on tilattu ruaka, kanaa ja kasviksia oli tilaus jonka tein ja veikkaan sitä saavani. Eileen oli kalaa ja maksaa kasviksilla, seki oli oikeen hyvää. Mutta ei maksaa liika useen, vaikka se kuinka hyvää onki. Kerran oikeen kiusalla täälä ostin isoon palan possun maksaa ja siivutin sen itte ohkaasiksi siivuuksi jokka maustoon vain sualalla ja pippurilla ja rillasin itte hiilirillillä. Tuli ristuksen hyvää ku rillas sellaaseksi rapiaksi, maistuu kaikille ja kaikki meni. Mutta eioo kukaa sen jäläkeen samaan pystyny, vaikka on yrittäneekki. Nojoo, loeptetehan tämä ittekehu ja rupian vaikka kattelemahan jotta onko kukaa lähestyny emaililla tai kuinkaa muutoon. On niin monta kanavaa joitten kautta ihimiset koittaa tavootella, jotta kaikkia ei kaikenaikaa millää kerkiä vahtaamahan. Jotta täältä tähän.