sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

pilivinen

on ollu päivä, sitä vettä eioo tullu ku ajoottain ja taas taitaa olla jo pihamaaki kuivana. Bangkokin laitamille mennes ja tulles oli kuulemma satanu koko aijan, mutta täälä tosiaan vain ajoottain. Jotta son menny sisätiloos päivä, justihin panin tonnikalalämppärit uuniin ja meinaan siitä pari evakuoora ittelle, kattotaan sitte kuinka loppujen käy. Pitsa ainaki muinoon meni ku kuumille kiville, saapas nähärä kuinka näitten käy. Sanoon tuas justihin, jotta pullukka jää sitte ilimammuuta iliman, turha tullakkaa kuikuulemahan. hyväku omalle väelle piisaa, en mitää rekkalepsoja rupia ruakkimahan. Taas vain oli riisikeittimellä käyny, oli saatanan isoo kippo täynnä riisiä, melekeen pesuvarillinen. Ristus, jotta mua tua riapoo, muttaku eivät mitää saa aikahan. Takanapäin kaikki puhuu, mutta kukaa ei saa mitää aikaaseksi. Saatanallista saamattomuutta. Joku Peun "kaveri" oli pesiytyny tuahon olohuaneeseen, mä sen siitä komensin muualle ja sanoon selevällä suamella jotta Peu ei asu täs rakennukses ja tämä saa mennä orottelemahan aiva muualle. Oli muitten poisolles siihen ilimestyny ja istuu vaiavku kotonaan, jotta ensiksi luulin jotton likkojen kaveria, mutta ei sitä kukaa tuntenu. Mutta niin lähti, ei tarvinnu siirtää. Näitä kahjoja piisaa täälä, kerranhan tuli yks mies kattelemaan karannutta vaimoaan ja syytti suklaarosvoa, jotta tämon sen piiloottanu. Silloon olin lähellä lennättää sen oikeen vauhrilla, mutta ymmärsi lähtiä omin jaloon. Jäi tuahon portille viä jäkättämähän, mutta sitte vissihin jokku joka sen tunsi hakivat pois. Soli aiva sekaasin, en tiä mitoli ottanu, jotaki aineita. Pöhönäs se ei ollu, jotta jotaki muuta soli ottanu. Samoon epäälen tämän naisen kohoralla, jotta ei ollu puhtahilla jauhoolla mtkas. Jotta tälläästä tänään. Kattotahan, jotta mitä viälä kunhan täs ilta saa. Mutta pian lämpööstä leipää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti