kotona

ollaan, tai ainaki karanteeniasunnos. Lento meni aiva oo ja koo, eikä se kenttähommakaa mikää maharotoon ollu. Ensiksi oli vain piste johon kysyttihin, jotta oottako kunnos ja annettihin seuraaava etappi ja siälä täytettihin sellaanen terveyskysely ja yhteystiatoineen ja sitte passintarkastuksen läpi aika jouhevasti. Sitte oli eres hoitajat jokka otti vastaan sen kyselyn ja kyseli lisää ja ohjas sitte laukkujen saamisen jäläkeen tullin takana olevaan infoon. Infosta sitte jatkettiin aika kauas ajojäristeliälle joka nopiaa tilas meille sopivan taksin. Taksi tuli ehkä vartin orottelun jäläkeen, meitä oli siinä aikamoonen porukka kyytiä orottelemas. Ja ei aikaakaa ku paikalle pyyhälsi oikeen mukava Irakin Kurdistanist akotoosin oleva kaveri joka oli varsin tyytyväänen saarusta keikasta. Pohojammaa oli jollakilailla tuttua, mutta pikkuusen tartti ohojausta suunnista ja teistä. Mutta taksimatka meni oikeen mukavasti, vaikka meins jo lujaa väsyttääkki, konees ku en juurikaa saa nukuttua. Ja kahareksan kantturoos oltihin täälä Sarvijoella ja päästiin heti majoottumahan, Tuula oli laittanu kaikki valamiiksi, jääkaappiki oli oikeen osuvasti varustettu ja laitoonki hetimmite saunan päälle. Eikä siinä saunan jäläkeen palio tarvinnu ihimetellä ku rupes peti vetämähän kummasti pualeensa. Mutta toki heräsin ennen kolomia ja jo neliältä söin puuronki... ja nyt maistuu kunnon kaffi! Mutta palaan matkaan tarkemmin tuonnempana. Ja nyt on lukijamäärät roihahtanu, mennään jo reilusti yli viirentuhannen.