karanteeni

alakanu ja ensimmäänen päivä jo puales. Asunto aiva loistava ja keittiön ikkunasta melekeen täys näköyhteys Tuulan ja Manoliton taloolle... pikkuusen ku raivaas tuota koivikkoa niin näkis paremminki. Nyt meinatahan lähtiä ulukoolemahan, mutta turvallisesti autolla. Ja ei, ei poistuta autosta ollenkaa. Käydään kirkolla ja vaikka ajetaan hautausmaan ohi ja morjestetaan siälä lepääviä. Keli näyttää varsin oivalliselta, voiski pyytää Tuulaa tuomaan ulukooluvaatteet niin vois aloottaa vaikka lenkkeelynki täs karanteenin aikana, ei olisi ollenkaa pahitteeksi. Iskiaski alakaa pikkuhiliaa osoottaa asettumisen merkkiä, enää eioo ollenkaa vaikia kävellä. Linimenttiä vain tasaasesti niin se siitä asettuu. Lentomatkasta senverran, jotta siäläki asiasta tiarootettihin ja varmasti olisivat havaanneet jos joku olis oikeen kunnolla yskiny. Tarioolu oli aikalailla normaalia, ruaat sitä mitä ruukaaki olla ja kaffiaki sai tasaasin väliin. Enkä poistunu paikaltani ku kerran ku kävin vessas, takaosan tarioolupaikalla en käynykkää. Niinku en muutenkaa ruukaa käyrä, nykyäänhän Finnair ei tarioa mitää alakohoolia ilimaaseksi, kaikki on maksettava, mutta en muutenkaa siälä oo ruukannu käytä. Viäres istuva eläkkeellä olena ammattisotilas sensijaan siälä näytti viihtyvän hyvinki useen, mutta ei yskiny oikiastaan ollenkaa. Itkeviä lapsia ei ollu kiusaksi asti, ainahan ne ruukaa ääntä pitää varsinki nousujen ja laskujen aikana, mutta se kuuluu pelin henkehen. Jotta siinä se kymmenisen tuntia meni huonoja elokuvia kattelles ja kiroten toimimatonta nettiä. Se ei koskaa toimi niinku pitää ja pitääki teherä korvausvaatimus siitä ensimmääsestä tilaamastani nettisetistä. Se ei toiminu ollenkaa ja sitte tein tilauksen jonka maksoon kortilla ja se toimi kohtuullisen hyvin, oli vain kolome tuntia ja justihin siinä pualenvälin tiätämillä. Mutta oon jokseenki tottunu tuohon matkustamisehen eikä se tuata mitää onkelmaa kuinkaa. Aika vain menöö ja ennenku huamaakkaa, ollaan jo lähestymäs jompaakumpaa päätä. Nyt tiätysti oli tämä poikkeuksellinen tilanne ja epäselvyys kentän toimenpiteistä, mutta ei ne mitää maharottomia ollu ja ne meni oikeenki sujuvasti ja varsinki se kyytin tilaaminen oli oikeen tehokasta ja palavelu ystävällistä. Siinä vaihees ei kukaa kyselly enää mitää, kaikki oli jo selevitetty ja ohojeet oli saatu oikeen punaaselle paperille rintattuna. Mutta nyssitte ulukoolemahan ja pikkuusen tuulettumahan.