Niskavuori

trilokian neliäs osa kattottu ja saamani epävirallisen tiaron mukaan ens viikolla luvas Suomisen perheen seikkaalut... tosin tiato vahavistamaton, mutta perääsin kohtuullisen luatettavalta taholta, ei mistää nurmoolaasten hevoosmiästen tiatotoimistosta kumminkaa. Tuli miäleeni, jotta eileen kattoon uutisia ja siinoli juttu jostaki nuaresta joka oli hakenu kesätoitä isoolta kirkolta, mutta nynne sitte peruuntuu ja likka meinaa teherä jotaki muuta. Siinä pätkäs sitte tämä likka kiriootti koneella jotaki ja kovaa oli yksinkertaasta likan kiriootus, kaharella sormella kiriootteli. Moon sentähän kansalaaskoulus käyny konekiriootuskurssinki ja muistaakseni sain aika hyvän numeron siitä. jotta osaan kirioottaa usiammallaki ku kaharella sormella ja miälestäni aika nopiaaki. Jotta ei ne nuarekkaa kaikkia osaa paremmin ku me kokeneemmat. Jotta sellaasenki huamion eileen tein. Muuten likka oli oikeen nätti ja meikannukki oikeen passelisti, niinku kaupalliselle alalle koulutetun vissihin pitääki olla. Eihän sitä muutoon kehtaa minkää tiskintaakse muutoon mennäkkää. Mutta nyssitte nautiskelen kupillisen hyvää teetä ja siihen lusikallinen melekeen paikallista hunajaa. laihialta taitaa olla tämä tuate perääsin. Nyt onki sitte vaimon vuaro teherä iltaeine, luvas onki sitte pikkuusen parempaa. Näyttääs olevan tulos tulista kanaa ja sitte kalamakkaraa. Jotta maistuuhan täs taas kunnon thairuaka ku pari päivää syäty jotaki muuta. Pyttipannu oli taivaallisen hyvää, mutta meni siksiki kovaa silimihin jotta vaatii vaaterihin menoa ja piänten tupluurienki ottamisen. On äts karanteenis jotaki hyvääki, kaverit on selevästi aktivoitunu soittelemahan ja ku on nämä ilimaaset maharollisuuret niin eioo väliä vaikka tarinoo kauemminki. Mutta ny taas vaihteeksi elokuvan parihin.