viikko

karanteenia täynnä ja alakaa jo aika pikkuusen käyrä pitkäksi, toivottavasti tuo keli tuosta selekiytyy ja tiet sulaa jotta sais aloottaa sen lenkkeelyn ja kunnon kohotuksen. Siihen olis torellaki tarvetta, tuntuu jotton niin monellalailla juntturas ku eioo juuri mitää teheny kohtuullisen pitkään aikaan. Son säännöllinen liikunta ja voimmaalu joka meikälääsen pitää toimintakuntoosena. Ei tuallaasia paussia saisi pitää ollenkaa, menöö taas kohtuullinen aika ennenku pääsöö eres jonkimmoosehen toimintakuntohon ja saa painonki siärettävälle tasolle. Mutta itte oon tämän aikaansaanu ja itte tuun sen hoitamahanki, mutta ny on tärkeintä pysytellä täälä asunnos ja koittaa seleviytyä arjesta. Onneksi vaimo on hyvää sorttia ja ei juurikaa hötkyyle, enkä mäkää sitä tee. Jotta täs päivystetähän Lattusen tiän olematoonta liikennettä j akattellahan kuinka lumi kiiltää. Päätän taas täältä tähän.