torstai 16. huhtikuuta 2020

pyykit

konees ja nyt jo sitte toinen koneellinen lähti pyärimähän. Kone hiliaanen ja tasaanen linkous, yhtää ei kone pompi eikä liiku. Hyvä ostos. Ja koneenhan osti rakas sisareni Tuula joka antoo sen ensiksi meirän käyttöön ja ottaa sen sitte ittelleen kunhan tästä joskus tuonne kirkolle päästään. Vaunun varustaminen pisti hiukkasen mieltä paremmaksi, tuntuu mukavalta päästä pikkuusen ihimisten pariin. Oikeen on tullu ikäväki niitä asiakaskohtaamisia joka paikas. pikkuusen jänskättääki ens viikon maharollinen Ilmajoen avaus, saapas nähärä jotta kuinka meirät siälä vastaanotetahan. Uskoosin, jotta oikeen mukavasti, meillon palio asiakkaita siälä jokka käy hakemas joko kurikasta tai sitte kotoa. Mutta nyt pikkuusen spelttinäkkäriä iltapalaksi ja sitte italialaasen dekkarin pariin. Italiasta oli seki saria jota rupesin kattomaan ja ihimettelin, jotta kuinka puhuuvat englantia kunnes tajusin, jotta sen kielen saa muutettua. Toki muutin se alakuperääseksi ja heti fiiliksekki parani. Nyt tämä saria alakoo heti oikialla kiälellä. Tuli miäleen ne Kyproksen tv-sariat jokka oli dubattu kereikaksi tai turkiksi ja silloon suasittu Sheriffi McCloud oli pikkuusen outo ku purotteli turkkia kaikenaikaa... Kerran saarella lomalla olles ryhymä rouvia seuras silimä tarkkana kauniita ja rohkeita joka oli kans dubattu kreikaksi, harhautin niitä ja kerroon niille aiva omasta päästä juanenkulukua... enoo sitä sariaa koskaa kattonu enkä eres tuntenu kaikkia roolihahamojakaa, mutta rouvat oli kovaa vakuuttuneita jotta näin oli. Hauskaaki meinas olla, siis silloon. Mutta nyt sitte elokuvan pariin ja kohti huomista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti