toinen

karanteeniviikko alakanu ja valiennu jo tuntia sitte. Eilinen pitsa oli siksiki sualaanen, jotta aikaansai melekoosen janon ehtoolla ja sitämyätä muutamia vessareissuja yän aikana... sen siitä saa ku vetelöö melekeen yksin perhepitsan. Son sitte se karanteenin yhyreksäsä päivä menos ja jonku tiaron mukaan se kymmenes on se käännekohta. Jotta silloon joko on oireet tullu tai ei. Ja son meillä huamenna, jotta pitääs vissihin olla oirehia jos olis ollakseen. Mutta eioo mitää siihen viittaavaa. Ja pientä tympääntymistä ei tiämmä lasketa... Ja kelis ollahan pikkuusen plussan pualella, sais tua lumi jo sulaakki niin pääsis aloottamahan ulukoolun tai paremminki lenkkeelyn. Mutta nyt on sitte taas Syrämmen asialla kattottu, samoon muukki Areenaan ilimestyneet kattottavat sariat. Netflixistä löysin taas kattottavan elokuvan, jotta nyssitte sen parihin.