maanantai

ja se okiasti viimeenen kokonaanen viikko alootettu, mutta ei aiva normaalis mallis. Eileen tosiaan kävin paikallisella tohtorilla (Tipille sukuaki, ainaki vaimo) ja sain tukevan lääkityksen vaivoohin ja tälläkertaa en nähäny, jotta mitä se siihen truuttaan veti, mutta antibioottia ainaki ja särkylääkestäki. Verenpaine oli hiukka yläkantis, mutta johtuu siitä saatanan yskimisestä ja päänsärystä. No, lääkkeen saantiaika oli siinä viiren kantturoos ja siitäku sitte kotio kävelin (150m) niin sainki melekeen heti oikeen hyvää ja osuvaa ruakaa, jauheliha-kasvisketoa, paistettua possua ja tietenki nitten kans riisiä ja salaattia. Sitte alakooki vaikuuksen orottelu ja ei sitä kauaa tarvinnu orotella kun sai mennä määrättyjen kuviootten jäläkeen levolle. Jotta nukkumahan rupesin jo ennen kahareksaa ja se selittää aikaasta heräämistäki ja kello oli silloon neliän kohoralla kun heräsin ja oloa kuulostelin. Ja yskä on melekeen voitettu kanta ja muutoonki olo tuntuu kohtuulliselta ainaki tähän mennes. Tohtorilla oli sollu palio asiaa, mutta kun se yhteenen kieli on kovaa hutera ja vaimo oli toisella puolella pihaa (toimittihin pihalla, katetus kumminki) ja ei aiva kaikki akeriinny käännellä. Sain kumminki ymmärretyksi joitaki asioota ja pualestani sain kerrottua lonkkaoperaatiosta. Tohtori tiätääki mun työhistoriaa ja kovin olis ollu kiinnostunu psykiatrisesta hoirosta suames, mutta siihen taas vaimon kielitaito ei oikeen taharo taittua... mutta hyvin tultiin juttuun ja koko homma kustansi sen kuutisen euroa... ja tietysti piti sisällään lääkkeekki. Jotta hyvin pelaa palavelu ja toivotettihin tervetulleeksi jos vielä vaivoja ilimenöö. Son ystävällinen tämä kylätohtori ja aina oon saanu vaivoohni apua. Jo muinoon hoiti anoppivainaata ja tuli toki aina kotio ja aina muisti kysyä, jotta onko mulla jotaki jossa hän vois auttaa. Harvoon oli, mutta jos oli niin apu tuli ja vaivatta!

Mutta nyon kaffi muks ja koitetahan seuraavaksi, jotta joko Jurvan Sanomat suastuus tulemahan näkyville ja kaffia juares on muutoonki mukava se pikakatsaus uutisihin teheräkki. Maailman uutisista tiätysti heti pomppas esiin Vejälällä järiestetyt naurettavat presitentinvaalit jokka se Puuttini voitaa kun se pannaan voittamahan. Vaalipaikoolta on pirätetty väkiä vaikka kuinka ja miälenosootuksia on ollu vaikka mihinä. Mutta mitäse ryssä niistä välittää, aukoo päätänsä ninku muinaaset neuvostojohtajakki. Eli aiva järiettömiä, jotta luen niitä vasta sitteku verenpainelääkkeet on vaikuttanu... Jurvan Sanomis oli sentään mukavia juttuja

Erellinen aviisi oliki jääny lukematta ja siinä oli naapuri kukitettu naistenpäivänä. Aarren ja Soilin rakentama talo oli ensimmäänen Kuusileheros ja sitte seuraavaksi rakensiki Antilan Toivo ja mun vanhemmat samana vuonna eli 1967. Jotta ONNIA viälä näinki naapurille. Toinen mukava juttu oliki Vuorisen Heikista, eli Hekasta. Kaverin tunnen vosin sanoa lapsuuresta asti, olin Heikin vanhemman velien Hannun kans parhaita kavereita, mutta kaima menehtyy traakillises mopo-onnettomuures aiva liika varahin. Mutta en tuosta tiännykkää, jotta Heka on nuan ansiootunu perhosten kans, millinikkarihan son kyllä ollu jotta samammoosta tarkkuutta vaatii tuaki harrastus. Ja hianoa on seki, jotta nuarilla pisaa miälenkiintoa asiaan, mutta ne klopit uupuu kokonaan kiinnostuneista... likkoja näyttää asia kiinnostavan ja mikäs siinä, varmaan mukava harrastus ainaasen pelaamisen sijaan tai ainaki ohelle. Heikin paapallahan oli huonekaluteheras siälä museon alinkos, E.M.Vuorinen tais olla tehtaan nimi ja Heikin isä veljineen oli samalla verstaalla hommis ja muistan kuinka useen Hannun kans mentiin koulun jäläkeen verstaalle miähiä jututtamahan ja muistan kuinka niilloli aina meille hetki aikaa ja joskus jopa meirän kans konhottivakki. Verstaalla oli sellaanen tapa, jotta emäntä tarjos aina tyäväellä päiväkaffit ja soli jokaasena tyäpäivänä. Sitte myähemmin olinki muutamia kertoja Tirrin Kyöstin hommis ollessani verstaalla joitaki hommia tekemäs ja musitelen, jotta maalasin omaan piikkiin verstaarakennuksen ulukoseinät ja musitelisin slloon, jotta mukki käskettihin päiväkaffille tupahan. Kaikki tyäntekijät oli mulle tuttuja ja olivat olleet vuasikymmenet verstaalla töis, jotta siäloli mukava olla töiski. Mukavia muistoja Vuorisen verstaalta. Nyt kellon lähennelles vasta puali kuutta oon jo keriinny kattella vaikka mitä... Mutta nyssitte lienee aka siirtyä soffalle jatkamahan olotilan tarkkaalua ja samalla vaikka jotaki Netflixistä jonka muuten sivumennen mainittuna katkaasin... eioo oikeen kattottavaa kun se Outlanderki tuli jo luikittua ja ainahan sen saa takaasin jos haluaa.