aamua

joka aukeni aurinkoosena ja vailla piliven hattaraakaa vaikka sääennuste muka niin väittää. Suamen ilimatiäteenlaitoskaa ei läheskää aina onnistu nuas ennustees, asteet menöö kuinka sattuu ja luvattua saretta eioo tullu oikiastaan ku nimeksi. Kerran autolla ajelles piti pyyhkiöötä laittaa päälle mutta vain hetkeksi. Ja son tosiaan ollu vähä niinku sumutuspullsota joku suihkuttaas sellaasta usvaa... Tuos Tipin pikkuvelien poika toimettomana kulieskeloo, poika on 18 täyttäny, mutta lopettanu koulunsa aiva liika aikaasin ja nyt käy jonkusorttista oppisopimuskoulutusta aikomuksena valamistua joskus jonkimmoosehen sähkömiähen ammattihin. Eioo töitä juurikaa tariolla jos eioo mitää koulutusta, raskaammat maatyät ei nuarisoa tääläkää näytä juuri kiinnostavan. Ainoan piänen ansaantamaharollisuuren tarioaa tua naapurin musiikkipisnes, mutta ei sitäkää oo kaikenaikaa ja yhyrestä päivästä maksetahan 300-400bht, jottei sillä viälä kuuhun mennä... Tua poika ku on isäänsä oäätänsä piree pitääs eherottomasti mennä armeijaan ja hankkia sitäkautta kunnon ammatti. Armeija kouluttaa yliopistoski ja samaa teköö temppeli jos sen tiän valittoo. Mutta niin tääläki nuaret äkkiä tottuu toimettomuutehen ja häviää kaikki oma-aloottellisuus ku havaattevat jotta näinki tulevat toimeen. Täälä tosin valtio ei ojenna kättään kuinkaa, suku son joka elättää nämä toimettomat. Ahkerasti ollaan ruaka-aikaan paikalla, mutta ei panna tikkuakaa ristihin. niin tuttua, niin tuttua suamestaki. Mutta se nuarisosta ja sen saamattomuuresta. Kukot on melekeen saanu aamun viästittelynsä valamiiksi ja enää yks kiakuu tuas naapuris, ei sille enää kukaa vastaa. Vissihin kolleekoolla muita kiiruhia. Mutta mulla eioo juuri mitää, ei varsinkaa kiiruhia. Meinasin mennä aamupäiväkaffiille Jounille, mutta auto oliki lähteny johonki. Vissihin joku kasteluhomma ku eileen sinne punnasivat isoon säiliön jonne sitte letkuttivat tuata haisevaa jokivettä. Mutta kattellaan koska pirssi palautuu, teherään sitte uusia suunnitelmia. Kanchanaburiki tekis miäli käväästä, son se Kwai-joen paikka ja sinne haluaasin erityysesti mennä sen hautausmaan takia. Son jotenki niin vaikuttava ja rauhoottavaki paikka, kävellä ja kattella nuarten miästen laattoja ja siunaalla maailman järiettömyyttä. Oon muutoonki ruukannu harrastaa hautuumailla kävelyä ja silimäälyä, Jurvaski tuloo käveltyä ja samalla akttella tuttujen ja kavereittenki hautojen ohes uusia ennen näkemättömiä hautakiviä ja ihimetellä ihimisen elon arvaamattomuutta. Alakuviikosta Bangkokkiin, siellä yks yä ainaki, sitte loppuviikoksi vois suunnitella vaikka aiva jotaki muuta. Jos nyt loppuviikosta menis Kanchanaburiin. DonChedis vissihin alakaa isoot temppelimarkkinakki, sinne pitää eherottomasti mennä. Non ehkä alueen isoommat juhulat ja kestääki useita päiviä ja meno sen mukaasta. Siältä voiski poikuliille löytää niitä jalakallooliootten asuja... Mutta nyt on tuplakaffikki jo juatuna ja vois vaikka koittaa kattella jotaki luutimista tuasta pihamaasta, sais senverran hikiä pintahan jotta olis mukavee mennä suihkuhun... Tai miksei vois laittaa lenkkarit jalakahan ja teherä pieni kävelylenkki, ei sekää väärin olisi. No, kattellahan. Onhan äts aikaa. Näillä sanoilla toivottelen sinne hyvää alakavaa työpäivää ja orastavaa viikonlopun alakuaki.