rariokaa

ei oikeen taharo kuulua ku tua pimputus vain yltyy... Pitänee vissihin laittaa korvanapit, ei millää viitti kammariin mennä ku täs terassilla tuuleskeloo niin mukavasti. Ja tämon tätä tämän kylän elämää, näin täälä mennään ja tähän on vain asennoiruttava. Onhan tämä muistutusta päivien rajallisuuresta, niinku oon täs lähiaikoona kovaa konkreettisestikki joutunu havaattemahan. Mutta nyt nautiskelen jääkaffista (lorahti sinne pikkuusen rommiaki...) ja kuuntelen nostalkiaa sen minkä pystyn.