nyt sitte

toiseksi viimmeenen ilta täälä, huamista ei oikiasti lasketa ku pitää yrittää nukkuakki pikkuusen ennenku kolomen kantturoos startatahan kohti Suvarnabhumin kenttää. päivä menny tyhyjää värkätes ja vanhoja muistelles. Nuota tarinoota piisaas vaikka kuinka, mutta enoo varma jaksanko niitä nakutella, sohojolas ei taharo oikeen olla aikaakaa ja vaatii eres jonkimmoosen keskittymisen jos oikeen johoronmukaasesti alakaas pärvöttää. Mutt ayhyren muistelon saatan täs nakutellakki, mua melekeen nauratti ku sitä muistelin... Tapahtuu vuanna 2011 ja Tipi oli ensimmäästä kertaa suames. Mentihin käymähän mun tyäkaverin tyä, silloli thaivaimo ja ajateltihin treffata sitä ensisijaasesti. No, sinne mentihin ja oli tämä mainittu tyäkaveri kotona teinaripoikansa kans. Tyäkaveri viätti vapaapäivää ja oli jo hyvääses laitamyätääses ku sinne mentihin ja vaimoa orotelles otti viä lisää punkkua loorasta... No, siinä toinenki tovi istuttihin ja juteltihin niitänäitä, ennenku tämän vaimo saapuu töistä kotio ja naiset alakoo oman kalakatuksensa. No, sitte aikaasten päästä ku lähärettihin kotioppäin, Tipi kysyy jotta juaako kaikki suamalaaset tuallalailla? Vastasin, jotta jokku juaa ja jokku ei ja jotta tämä kaveri ruukaa vapaapäivinään jonkuvveraan punaasta ottaa... En maininnu eres nimiä, jottei tartte sitä vaihtaakkaa... Ja, mullon usiampiki entinen tyäkaveri jollon thaivaimo... Jaa, rupiaasko jo orottelemahan einettä vai meniskö suihkuhun? Ei taira viä suikhuttaminen kannattaa ku täson aikalailla lämmin täs terassilla ja tuota riivatun sokeriruakoa sateloo niinku mustaa lunta. Polttavat sitä ja sitte se tuhka laskeutuu vaikka kuinka kauaski. Temppeli on toistaaseksi hilientyny, jotta tairan kuunella tovin vaikka rariota.