perjantai 27. tammikuuta 2017

kiinalaasta

uuttavuatta nyssitte juhulitahan, sion laiteltu kohta pariki päivää ja kanoja keitetty julumettu määrä. Mutta hyvää soli aamupalaksi pistelemäni nuurelijuttu kanan kera. Ja täytynee myäntää jotta meni muutama kuppiki täs ehtoolla istuskelles, jotta pikkuusen meinas aamusella runkoa rvaistaa. Muttei sekää haittaa. Kello lähentelöö jo yhtä ja orotellahan Jounia ja Eniä tulevaksi ehtoopäivän eineelle. Tualla ruakamäärällä ruakkiis vaikka kuinkaki suuren porukan, juattaaski jos jois tuata paikallista pontikan ja polttoöliyn yhyristelmää. Siten sentähän maistakkaa. Kerran oon maistanu ja viäläki muistos sen tympiä maku. Hyi olokohon. Temppeliki on ollu aikalailla hiliaanen koko aamun, vissihinki oli pikaasempi tämä tapaus ja lienee jo poltettuki. Asiakaskirie saatu loppujenlopuksi viilattua toisen oikoluvun jäläkehen, kiitokset vain naamatutulle Ouluun... Aina se jotaki oikoo ku usiampi lukoo ja koriaa pahimpia kiäliopillisia juttuja. Ku enoo kaikinaijoon ollu äireenkiälen oppitunnilla hereellä, vissihinki tuumaallu aiva muita juttuja... Flikat rupes perkaamahnan eileen ostettuja valakosipulia, jottei tartte turhaa sinne raharata. Ylimäärääset kuaret pois ja sillee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti